Stenfors valmistui arkkitehdiksi Suomen polyteknillisestä opistosta vuonna 1890. Hänet nimitettiin yleisten rakennusten ylihallituksen ylimääräiseksi arkkitehdiksi samana vuonna. Stenfors muutti Vaasaan, jossa toimi piirustuksen opettajanaVaasan reaalilyseossa vuosina 1894–1911. Opettajan toimen ohella Stenfors työskenteli myös Vaasan lääninrakennuskonttorin apulaisarkkitehdin ja vt. esimiehen eli niin sanotun lääninarkkitehdin tehtävissä. [1]
Stenfors nimitettiin Yleisten rakennusten ylihallituksen ylijohtajaksi vuonna 1921. Stenforsin ylijohtajakausi sattui aikaan, jolloin Helsingissä vallitsi asuntopula. Hänen kiusallisiin tehtäviinsä kuului huoneistojen järjestäminen valtion virastoille ja asuntojen järjestäminen virastojen virkamiehille. Stenfors jatkoi edeltäjänsä Onni Tarjanteen tavoin ylihallituksen suomalaistamista.[2]
Stenforsin ylijohtajakausi jäi hyvin lyhyeksi ja hän siirtyi takaisin Vaasaan jo syksyllä 1922, kun hänet nimitettiin Vaasan lääninrakennuskonttorin esimieheksi. Vaasan lääninarkkitehtina Stenfors toimi vuoteen 1934 asti. Hän piti myös yksityistä arkkitehtitoimistoa. Stenfors kuoli Vaasassa vuonna 1952.
Pitkänlahdenkatu 4–6 (neljä puutaloa, 18 asuntoa). Alun perin Työväen Asunto-Osuuskunta, nykyisin Asunto-Osuuskunta Omakoti. Suomen vanhimpia asunto-osuuskuntia.
Vöyrinkatu 17 (kaksi puutaloa, 16 asuntoa).
Lähteet
↑ abPuranen, Irja: Suomen rakennushallinto 1811-1961. Matrikkeli, s. 473. Rakennushallitus, 1967.
↑Halila, Aimo; Gripenberg, Ole; Järventaus, Esko: Suomen rakennushallinto 1811-1961, s. 95-96. Rakennushallitus, 1967.
↑Mentula, Antti: Suuntaviivoja. Pohjanmaan arkkitehtuuri 1900-luvulla, s. 16-17. Vaasa: Länsi-Suomen ympäristokeskus, 2005. ISBN 952-11-1859-8Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 14.7.2024).