Yli-intendentinvirasto (ruots.Överintendentsämbetet) oli Tukholmassa toiminut Ruotsin valtion virasto, jonka tehtävänä oli valvoa julkisin varoin toteutettavaa rakentamista valtakunnassa. Suunnitelmat oli lähetettävä virastoon tarkastusta varten ja lisäksi kuninkaan tuli hyväksyä ne.[1] Yli-intendentinvirastossa myös suunniteltiin julkisia rakennuksia.[2]
Kun Suomi liitettiin osaksi Venäjää vuonna 1809, julkisen rakentamisen valvonta Suomessa siirtyi rakennushallituksen edeltäjälle, syyskuussa 1811 perustetulle Intendentinkonttorille.[3]
Historia
Ruotsin noustua 1600-luvun jälkipuoliskolla suurvallaksi valtion kiinteistöjä hallinnoi kamarikollegio.[4] Vuonna 1697 arkkitehti Nicodemus Tessin nuorempi sai kuningas Kaarle XII:lta tehtäväkseen suunnitella uuden kuninkaanlinnan tulipalossa tuhoutuneen Tre Kronor -linnan tilalle.[4] Samalla perustettiin myös yli-intendentinvirasto ja Tessinistä tuli ensimmäinen yli-intendentti, jolla oli komealta kalskahtava virkanimike ja ennennäkemätön toimivalta.[4] Myöhempiä viranhaltijoita olivat muun muassa Carl Hårleman, Carl Johan Cronstedt ja Carl Fredrik Adelcrantz.[5] Ruotsi menetti Suomen 1809.[6] Vuonna 1818 yli-intendentinvirastosta tuli itsenäinen virasto, joka oli suoraan kuninkaan alainen ja jolla oli oma talousarvio.[6] Yli-intendentinviraston tärkeimmäksi tehtäväksi tuli tarkastaa julkisten rakennusten suunnitelmat, suurin osa näistä oli kirkkoja.[6] Valtakunnanmarsalkanvirasto hoiti linnat, yli-intendentinvirasto kruunun muut rakennukset Tukholmassa ja kuninkaankartanot muualla maassa.[6] Yli-intendentti ei enää välttämättä ollut arkkitehti, vaan saattoi olla taiteesta kiinnostunut virkamies.[6] 1800-luvun lopulla hyvinvointi kasvoi ja valtion rakennusten määrä lisääntyi, mutta suurimmasta osasta rakennuksia vastasi tuolloin jokin muu valtion virasto kuin yli-intendentinvirasto.[7] Siitä muodostettiin vuonna 1918 Kuninkaallinen rakennushallitus (Kungliga byggnadsstyrelsen).[8]
