Jäähyväiset isänmaalle

Säveltäjä Michał Kleofas Ogiński (1765–1833).
Kuudennen toimenpiteen fragmentti polonaiseista asetettiin 50 Valkovenäjän ruplan nimellisarvoiseen seteliin vuonna 2009.

Jäähyväiset isänmaalle (puol. Pożegnanie Ojczyzny, tunnetaan Suomessa myös nimellä Oginskin poloneesi, tekijän nimitys - Polonaise No. 13[1]) on puolalaisen Michał Kleofas Ogińskin (1765–1833) säveltämä poloneesi ja tunnetuimpia puolalaisia sävellyksiä.[2]

Poloneesi

Jäähyväiset isänmaalle on kolmiosainen teos. Säveltäjän mukaan hän on halunnut kuvata teoksella tunteita, joita isänmaan jättäminen herättää.[2]

Musiikkinäytteet

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Historia

Puolan musiikin tiedotuskeskuksen mukaan Ogiński olisi säveltänyt teoksen vuonna 1794[3], kun taas Iwo Zaluskin säveltäjän sukusivustolla antamien tietojen mukaan Ogiński olisi säveltänyt teoksen lähtiessään vuonna 1823 Puola-Liettuan alueelta viimeistä kertaa loppuiäkseen Firenzeen.[4] Alkuperäisen käsikirjoituksen kopioita ei tiettävästi ole säilynyt. Ensimmäinen painettu versio ilmestyi Ogińskin vielä eläessä vuonna 1831, ja sen kannessa oli kuva saman vuoden puolalaisten kansannoususta venäläisiä vastaan.[5]

Teosta on painettu pianokäsikirjoituksena ainakin 20 eri julkaisua, minkä lisäksi siitä on julkaistu orkesterisovituksia, versioita kamarimusiikkikokoonpanoille, harmonikalle, viululle, huilulle, huilulle ja pianolle, kitaralle, kahdelle viululle tai mandoliinille, viululle ja pianolle, sellolle ja pianolle sekä laulajille.[5] Paavo Helistön mukaan teoksesta on ilmestynyt yli 80 painettua versiota.[2]

1800-luvun jälkipuoliskolla teosta soitettiin jo laajalti ympäri Euroopan sivistyneistön ja porvariston illanistujaisissa ja tilaisuuksissa.[2]

Historia Suomessa

Paavo Helistön mukaan poloneesi saapui Suomeen jo 1840-luvulla. Ylikiimingistä löytyi vuonna 1948 vuodelta 1845 peräisin oleva nuottikirja, jonka kolmenkymmenen poloneesin joukossa oli myös pelimanniversio Ogińskin poloneesista.[2]

Samuli Paulaharjun haastatellessa viulupelimanni Matti Parkkosta vuonna 1910 tämä oli kertonut saaneensa kyseisen nuottikirjan Juhani Wesalta ollessaan 10-vuotias vuonna 1845. Kirjassa olevan version Helistö arvelee pelimanni Johan Lungin muistiinmerkitsemäksi muistinvaraisesti, ja nuotinnos poikkeaakin alkuperäisestä jonkin verran.[2]

1800-luvun lopulta lähtien teos on kuulunut suomalaisten puhallinorkesterien vakio-ohjelmistoon.[2]

Merkitys

Jäähyväiset isänmaalle on tunnetuimpia puolalaisia kappaleita. Helistö kuvailee laulua Puolan kansallistunteen ja isänmaallisuuden "soivaksi ilmentymäksi", ja sitä soitetaan ahkerasti monilla erilaisilla kokoonpanoilla. Se on myös erittäin yleinen puolalaisten pianistien ohjelmistoon kuuluva teos.[2]

Yhtenä säveltäjänsä tunnetuimmista poloneeseista se on osaltaan vaikuttanut puolalaisten poloneesien taiteellisen muodon kehittymiseen ja sitä kautta muun muassa Frédéric Chopinin pianopoloneesien sävelkieleen ja muotoon.[6]

Suomessa poloneesi on edelleen tuttu niin työväen vappujuhlien vakituisena torviseitsikkonumerona kuin ylioppilaiden osakuntien vuosijuhlatanssiaistenkin vakiomusiikkina.[2]

Laulu kuullaan puolalaisen Andrzej Wajdan ohjaaman elokuvan Tuhkaa ja timanttia loppuhuipennuksena.[2]

Tarinat

Paavo Helistön mukaan laulusta on sepitetty monta, useimmiten mielikuvituksen tuotteena syntynyttä, romanttista tarinaa. Laulu olisi muun muassa kirjoitettu säveltäjän omalla verellä, tai se olisi sävelletty Puolan kohtalon innoittamana. Tarinoilla ei ole kuitenkaan todellisuuspohjaa.[2]

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ [1]
  2. ↑ a b c d e f g h i j k Paavo Helistö: Ruhtinas Oginski ja hänen poloneesinsa (1987) (Radio-ohjelman käsikirjoitus) Paavo Helistön sivusto. 1987. Arkistoitu 8.10.2012. Viitattu 21.10.2008. (Internet Archivessa)
  3. ↑ Malgorzata Kosinska: Michał Kleofas Ogiński 2006. Polish Music Information Center, Adam Mickiewicz Institute. Arkistoitu 2.5.2008. Viitattu 21.10.2008. (englanniksi)
  4. ↑ Michał Kleofas Ogiński (Suvun sivusto) Oginskidynasty.com. Viitattu 21.10.2008. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  5. ↑ a b Maja Trochimczyk: Michał Kleofas Ogiński www.usc.edu, Polish Composers. 28.6.2001. Polish Music Center, University of Southern California. Arkistoitu 5.8.2011. Viitattu 21.10.2008. (englanniksi)
  6. ↑ Polonaises chopin.nifc.pl. Narodowy Instytut Fryderyka Chopina. Arkistoitu 3.3.2010. Viitattu 21.10.2008. (englanniksi)


Aiheesta muualla