Osakunnat ovat yliopistossa toimivia poikkitieteellisiä opiskelijayhdistyksiä, jotka keräävät jäsenensä perinteisesti näiden syntymäpaikan mukaan. Lakisääteisiä osakuntia on Ruotsissa Lundin sekä Uppsalan yliopistoissa ja Suomessa Helsingin yliopistossa sekä Aalto-yliopistossa.

Osakunnat ovat ensimmäisiä opiskelijajärjestöjä Suomessa. Osakunnat ovat julkisoikeudellisia yhdistyksiä,^[1] joista säädetään yliopistolaissa. Lain mukaan osakuntien tarkoituksena on tukea ja kehittää jäsentensä henkisiä harrastuksia sekä edistää näiden sosiaalisia olojaan. Osakunnat ovat poikkitieteellisiä, ja vaikka alun perin niiden jäseniä yhdistävät siteet samalle maantieteelliselle alueelle, voi niihin liittyä kotipaikkakunnasta riippumatta. Nykyään liittyminen osakuntaan on vapaaehtoista.

Alkuperäisinä Turun Akatemiaan 1643 perustettujen osakuntien perillisinä Helsingin yliopistossa on osakuntia, jotka vastaavat määrättyjä maan alueita. Sama alue voi kuitenkin olla kahden tai useamman osakunnan yhteisenä osakunta-alueena, kanta-alueena. Opiskelija voi kuulua vain yhteen Helsingin yliopiston osakuntaan. Lisäksi Teknillisessä korkeakoulussa on 1872 perustettu ruotsinkielinen osakunta, Teknologföreningen.

Muiden Suomen yliopistojen piirissä toimivat, osakunta-nimiset järjestöt keräävät nekin jäseniään pääosin kotipaikan perusteella. Nämä osakunnat ovat myöhempää perua eikä niitä ole määritelty yliopistolaissa, vaan ne ovat yksityisoikeudellisia, rekisteröityjä yhdistyksiä (ry), joita säätelee yhdistyslaki. Esimerkiksi Turun yliopistossa on neljä 1920-luvulla perustettua osakuntaa.^[2]

Suomessa on tällä hetkellä kaikkiaan 16 (lakisääteistä) osakuntaa, joista 15 (11 suomen- ja neljä ruotsinkielistä) toimii Helsingin yliopistossa ja yksi ruotsinkielinen, Teknologföreningen, Aalto-yliopistossa. Näiden osakuntien asema on määritelty yliopistolaissa (24.7.2009/558) ^[3] (aiemmin yliopistolaissa (27.6.1997/645)^[4] sekä ylioppilaskunta-asetuksessa (6.2.1998/116).^[5]).

Akateemisessa järjestyksessä^[6] Helsingin yliopiston nykyiset osakunnat ovat:

• Nylands Nation (NN)
• Eteläsuomalainen osakunta (ESO)
• Savolainen osakunta (SavO)
• Karjalainen Osakunta (KO)
• Hämäläis-Osakunta (HO)
• Keskisuomalainen Osakunta (KSO)
• Kymenlaakson Osakunta (KyO)
• Åbo Nation (ÅN)
• Varsinaissuomalainen osakunta (VSO)
• Satakuntalainen Osakunta (SatO)
• Wiipurilainen Osakunta (WiO)
• Östra Finlands Nation (ÖFN)
• Etelä-Pohjalainen Osakunta (EPO)
• Vasa nation (VN)
• Pohjois-Pohjalainen Osakunta (PPO)

Edellisten lisäksi Teknologföreningen vastaa Aalto-yliopiston osakuntaa.

Osakunnat instituutiona perustettiin Suomeen Turun Akatemiassa 1643, koska opiskeleva nuoriso tarvitsi päättäjien mielestä valvontaa. Tällöin ylioppilaat jaettiin kotiseudun perusteella maakuntiin, nationes, jonka jäsenet ovat kansalaisia, cives. Kullekin osakunnalle valittiin valvojaksi, inspehtoriksi, joku akatemian professoreista. Osakuntaan oli kuuluttava, eikä yliopistoon voinut kirjoittautua ellei ollut minkään osakunnan jäsen.

1800-luvun puolessa välissä osakunnat yritettiin korvata ylioppilastiedekunnilla, jotka jakoivat opiskelijat tiedekunnittain maakunnallisen jaon sijasta. 1850-luvun vapautuneempi ilmapiiri kuitenkin mahdollisti paluun osakuntajärjestelmään. Osakuntia kutsuttiin kuitenkin "osastoiksi" (ruots. afdelning), ei "kansakunniksi" (ruots. nation). Nykyinen sana osakunta onkin sanan afdelning (nyk. avdelning) käännös. Aikana, jolloin yliopisto Helsingissä oli ainoa laatuaan ja sen johtava asema yhteiskunnan ylempien kerrosten kouluttajana Suomessa kiistaton, osakunnat kokosivat opiskelevan sivistyneistön tehokkaasti yhteen.

1800-luvun kansallinen aate eri aspekteineen sai innokkaita puolestapuhujia ylioppilaista ja useat osakunnat profiloituivat tietyn aatteen kannattajina. Tämä aiheutti eräiden osakuntien jakautumisen kielipohjalta, kun suomen- ja ruotsinmieliset ylioppilaat eivät kyenneet toimimaan samassa osakunnassa.

Osakunnat perustivat Suomen Ylioppilaskunnan (sittemmin Helsingin yliopiston ylioppilaskunta, HYY) yhteiseksi toimielimekseen 1868.

Osakuntaan kuulumisen pakollisuus jatkui Helsingin yliopistossa aina vuoteen 1937, ja käytännössä lähes kaikki yliopisto-opiskelijat olivat osakuntien jäseniä aina vuoteen 1969, jolloin uuden lain myötä ylioppilaskunta lakkasi perimästä osakunnan jäsenmaksua oman jäsenmaksunsa yhteydessä.

Myös Turun yliopiston ylioppilaskunta jakautui vuosina 1957–1969 neljään osakuntaan, joiden jäseneksi liittyminen oli Turun yliopiston opiskelijoille pakollista. Vuoden 1969 ylioppilaskunnan sääntömuutosten myötä osakuntien pakkojäsenyydestä kuitenkin luovuttiin, minkä seurauksena Turun yliopiston Satakuntalais-Hämäläinen Osakunta, Turun yliopiston Savo-Karjalainen Osakunta, Turun yliopiston pohjalainen osakunta ja Turun yliopiston varsinaissuomalainen osakunta tämän jälkeen hakivat ja merkittiin yhdistysrekisteriin.^[7]

Osakunnat ovat poliittisesti sitoutumattomia. Niihin kuuluu jäseniä yliopiston kaikista eri tiedekunnista sekä kunkin osakunnan säännöistä riippuen myös muista korkeakouluista. Osakunnat järjestävät jäsenilleen monenlaista toimintaa, kuten liikuntaa ja ajanviettomahdollisuuksia. Monet osakunnat tarjoavat jäsenilleen myös konkreettisempia sosiaalisia etuja, kuten esimerkiksi asuntoja tai stipendejä.

Helsingin yliopiston osakunnilla on kullakin oma inspehtori ja kuraattori. Aalto-yliopiston osakunnalla on kuraattori.

Ruotsissa osakuntia on Lundin ja Uppsalan yliopistoissa.

• Ainejärjestö
• Pohjalainen Osakunta
• Savo-karjalainen osakunta

• http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2009/20090558 (Arkistoitu – Internet Archive)
• http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2009/20090559

• Klinge, Matti: Ylioppilaskunnan historia, osat I - IV.

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Osakunta.

• Osakuntien yhteisvaltuuskunnan internet-sivut
• Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan Osakuntalainen Unioni ry (suomenkielisten osakuntien poliittinen yhteistyöjärjestö) (Arkistoitu – Internet Archive)