Vuoden 2007 eduskuntavaalien jälkeen Häkämies nousi Matti Vanhasen toisen hallituksen puolustusministeriksi ja jatkoi puolustusministerinä myös Mari Kiviniemen hallituskaudella vuosina 2010–2011.[3]
Kesällä 2007 Häkämies järjesti alle puoli vuotta eduskuntavaalien jälkeen Santahaminassapuolustusministeriön edustusmajalla vaalirahoittajilleen saunatilaisuuden, josta koitui ministeriölle 300 euron ruokalasku. Tilaisuuteen osallistuivat muun muassa kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen ja kansanedustaja Marja Tiura sekä vaalirajoittajista Kyösti Kakkonen, Toivo Sukari sekä Nova GroupinTapani Yli-Saunamäki ja Arto Merisalo. Yksityishenkilö kanteli tapahtumasta oikeuskanslerille, mutta Jaakko Jonkka ei löytänyt Häkämiehen toiminnasta laittomuuksia. Puolustusministeriön mukaan tilaisuudessa noudatettiin tavanomaista vieraanvaraisuutta.[4]
Syyskuussa 2007 Häkämies linjasi Yhdysvalloissa CSIS-instituutissa pitämässään puheessa, että ”Suomen tämän päivän kolme pääasiallista turvallisuushaastetta ovat Venäjä, Venäjä ja Venäjä”.[5] Puhe herätti keskustelua Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Lausuntoa arvosteli muun muassa silloinen ulkoministeri Ilkka Kanerva, joka piti Venäjä-lausetta epäonnistuneena ja entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja, joka arvosteli Häkämiestä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan hämärtämisestä.[6]
Häkämies vastasi puolustusministerinä ollessaan myös valtionyritysten omistajaohjausasioista. Lokakuussa 2008 hallitus siirsi suurimman osan valtion osakeomistuksista noin viiden miljardin euron arvosta Solidium-yhtiöön. Solidium hankki myös islantilaisen Novatorin omistaman kymmenen prosentin osake-erän Elisasta työeläkevakuutusyhtiö Varman kautta.[7]
Valtio-omisteisten paperiyhtiöiden ryhtyessä lukuisiin vähennyksiin ja tehtaiden sulkemisiin, valtiota vaadittiin ottamaan aktiivisempi vastuu omistajaohjauksessaan. Häkämies suututti Paperiliiton sanomalla metsäteollisuuden kriisin johtuvan palkkakustannuksista, vaikka Stora Enson toimitusjohtaja Jouko Karvisen mukaan ongelma ei ollut "tehtaan aitojen sisäpuolella."[8] Elokuussa 2009 Paperiliitto vaati valtion omistajaohjauksesta vastaavan ministerin vaihtoa.[9]
Syksyllä 2011 Häkämies kannatti niin sanotun kolmikantaisen raamisopimuksen solmimista työmarkkinaosapuolten välille.[11] Pääministeri Jyrki Katainen tuki Häkämiehen ja työministeri Lauri Ihalaisen ajamaa linjaa ja suhtautumista raamisopimukseen.[12]
Elinkeinoministerinä toimiessaan Häkämies ehdotti muun muassa, että valtio ja kunnat voisivat omia investointejaan suuntaamalla ja osin kasvattamalla edistää suomalaista teollisuutta. Lokakuussa 2012 hän ehdotti Helsingin pörssin virkistämiseksi joidenkin valtionyhtiöiden, kuten Altian, Destian tai Editan listaamista.[13] Häkämiehen mukaan pörssiin vieminen tukisi yhtiöiden kasvun edellytyksiä.[14]Osakekaupan vilkastuttamiseksi hän ehdotti myös osinkojen verovapautta 2000 euroon asti.[13]
Marraskuussa 2012 Häkämies valittiin Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtajaksi Mikko Pukkisen tilalle, minkä vuoksi hän erosi valtioneuvoston ja eduskunnan jäsenyydestä.[15] Häkämiehen siirtyminen suoraan elinkeinoministerin tehtävästä elinkeinoelämän työnantajajärjestön johtoon herätti keskustelua ja esimerkiksi oikeusoppineet pitivät tilannetta ongelmallisena muun muassa sisäpiiritiedon vuoksi.[16]
EK:n toimitusjohtajana
Häkämies aloitti Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtajana 19. marraskuuta 2012.[16]
Joulukuussa 2012 Häkämies ehdotti viikkotyöajan pidentämistä parilla tunnilla suomalaisten yritysten kilpailukyvyn lisäämiseksi.[17] Hän on ottanut kantaa myös palkkaneuvotteluihin ja peräänkuulutti kesällä 2013 maltillisia palkkaratkaisuja.[18] Kesällä 2015 Häkämies totesi pitävänsä työntekijöiden sunnuntailisiä vanhentuneena.[19]
Keväällä 2013 Häkämies ajoi viisumilupakäytäntöjen helpottamista, jotta suomalaisia nuoria saataisiin helpommin harjoittelun ja kesätöiden kaltaisiin lyhytaikaisiin tehtäviin Venäjälle.[20]
Yksityiselämä
Häkämiehen vanhemmat ovat opetusneuvos ja kansanedustaja Erkki Häkämies sekä filosofian maisteri Pirkko Häkämies (o.s. Kairava).[2] Hänen isoveljensä Kari Häkämies on ollut kokoomuslainen kansanedustaja ja ministeri.
Häkämies oli naimisissa Tuija Arhosola-Häkämiehen kanssa vuosina 1988–2013 ja heillä on kaksi lasta.[21] Kesällä 2013 Häkämies kihlautui työ- ja elinkeinoministeriön strategisena johtajana toimineen Mari Pantsar-Kallion kanssa.[22] Pantsar-Kallio siirtyi vuoden 2014 alussa johtajaksi Sitraan.[23] He menivät naimisiin 31. joulukuuta 2015, jolloin puoliso otti käyttöön nimen Pantsar.[24]
Sotilasarvoltaan Häkämies on reservin kapteeni.[25]
Sakot liikenteen vaarantamisesta
Häkämies sai syksyllä 2023 liikenneturvallisuuden vaarantamisesta 21 päiväsakkoa eli yhteensä 6 025 euroa. Hän myönsi rikkeen mediassa.[26]
Lähteet
↑Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 237. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0
↑ abOlli-Pekka Heinonen siirtyi helmikuussa 2002 Yleisradion suomenkielisen television johtajaksi, jolloin hänen tilalleen eduskuntaan nousi Anne Holmlund.
↑Seppo Kanerva erosi kokoomuksesta ja liittyi Keskustan eduskuntaryhmään joulukuussa 2002.
↑ abVille Itälä valittiin Euroopan parlamentin jäseneksi kesäkuussa 2004, jolloin hänen tilalleen eduskuntaan nousi Jouko Laxell.
↑ abMarjo Matikainen-Kallström aloitti kansanedustajana heinäkuussa 2004 istuttuaan kautensa loppuun Euroopan parlamentissa. Hänen varaedustajanaan eduskunnassa toimi Tapani Mäkinen.
↑Merikukka Forsius erosi vihreistä ja liittyi Kansallisen Kokoomuksen eduskuntaryhmään helmikuussa 2008.
↑ abJari Koskinen valittiin Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin johtokunnan jäseneksi syyskuussa 2009, jolloin hänen tilalleen eduskuntaan nousi Kalle Jokinen.
↑ abJukka Mäkelä valittiin Espoon kaupunginjohtajaksi kesäkuussa 2010, jolloin hänen tilalleen eduskuntaan nousi Lasse Virén.
.svg){kind=small}
