Jumalan olemassaolo on uskonnonfilosofinen kysymys, joka koskee sitä, kuuluuko todellisuuteen Jumala tai jumalia vai ei.^[1][2]

Teismi eli jumalausko on käsitys, jonka mukaan jumaluuksia on olemassa.^[3] Ateismi eli jumalattomuus tarkoittaa olemassaoloa koskevana käsitystä, jonka mukaan Jumalaa tai jumalia ei ole olemassa.^[4] Ontologisena eli olemassaoloa koskevana käsitteenä teismi on väitelause ”Jumala tai jumalia on olemassa” ja ateismi on väitelause ”Jumalaa tai jumalia ei ole olemassa”.^[5] Nämä kaksi vaihtoehtoa ovat toisensa poissulkevat: Jumala joko on tai ei ole olemassa.^[6][7]

Filosofi Michael Scriven on muotoillut tunnetun teistin, agnostikon ja ateistin määritelmän.^[8]. Tässä määritelmässä kiinnitetään huomio asian tietoteoreettiseen puoleen. Scrivenin mukaan käsitys teismin, agnostisismin ja ateismin suhteen voi olla eriasteinen. Filosofi Michael Martin on muotoillut tietoteoreettisen jaottelun positiivisiin ateisteihin ja negatiivisen ateisteihin.^[9][10]

Negatiivisten ateistien mukaan jumalten olemassaolon puolesta ei ole esitetty mitään todisteita. Positiivisten ateistien tai tieteellisten ateistien mukaan jumalten olemassaoloa voidaan pitää todistettavasti epätotena.^[11][12]

Agnostikkoja laajassa mielessä on Scrivenin mukaan kolmea lajia. Epäilijöiden mielestä Jumalan olemassaolon puolesta on joitakin todisteita, mutta Jumalan olemassaolo on epätodennäköistä. Agnostikkoja kapeassa mielessä ovat ne, joiden mielestä Jumalan olemassaolon todennäköisyys on 50 %. Käytännön teistien mukaan on paljon todisteita Jumalan olemassaolosta, mutta muitakin vaihtoehtoja on.^[13]

Myös teistit jakaantuvat kahteen ryhmään. Nykyaikaisten teistien mukaan Jumalan olemassaolo on todistettu. Vanhakantaisten teistien mielestä Jumalan olemassaolo on ehdottoman varmasti todistettu.^[13]

Michael Scriven jaottelee agnostikot kahteen joukkoon myös toisella tavalla. Positiivisten agnostikkojen mukaan on runsaasti todisteita sekä Jumalan olemassaolon puolesta että sitä vastaan. Negatiiviset agnostikot eivät halua ottaa kantaa Jumalan olemassaoloon vaan vetoavat tietämättömyyteen.^[13]

Filosofien piirissä on antiikin ajoista pyritty eri tavoin todistamaan jumalten olemassaolo. Ensimmäiset merkittävät jumalatodistukset muotoili Aristoteles ja erityisesti keskiajan skolastiikan teologiassa jumalatodistuksilla oli keskeinen asema.^[14]

Jumalatodistuksia ovat muun muassa ontologinen todistus, kosmologiset todistukset, teleologiset todistukset, historialliset todistukset ja moraalinen todistus.^[15]

Pääartikkeli: Ontologinen todistus

Eräs tunnettu todistus on Anselm Canterburylaisen esittämä ontologinen todistus. Ontologisessa todistuksessa päättely etenee seuraavasti:^[16]

1. Ihmisellä voi olla ajatus olennosta, jota suurempaa ei voi ajatella.
2. Oletetaan, että tämä olento on olemassa ainoastaan ajatuksena ihmisen mielessä.
3. Olemassaolo todellisuudessa on suurempaa kuin olemassaolo ainoastaan mielessä.
4. Voidaan siis ajatella olentoa joka on suurempi kuin olento jota suurempaa ei voi ajatella: olentoa, joka on olemassa myös todellisuudessa.
5. Ei voi olla olentoa joka on suurempi kuin olento, jota suurempaa ihminen ei voi ajatella.
6. Siksi olennon jota suurempaa ei voida ajatella täytyy olla olemassa myös todellisuudessa.

Charles Hartshorne on kehittänyt edelleen ontologista todistusta. Hartshornen mukaan vaikka olemassaoloa ei voida pitää ominaisuutena, välttämätöntä olemassaoloa voidaan. Siispä jos Jumala todella on suurin mahdollinen olento, hänellä täytyy olla ominaisuutenaan välttämätön olemassaolo, sillä jos hän ei olisi välttämättä olemassa oleva, olisi hän kontingentti eli ei-välttämätön, ja silloin taas olisi oltava jotain suurempaa, välttämättä olemassaoloa. Myös Kurt Gödel, Norman Malcolm ja Alvin Plantinga ovat esittäneet uusia versioita ontologisesta todistuksesta.^[17]

Anselmin todistuksen suurimpana ongelmana on se, että se pitää olemassaoloa olion ominaisuutena. Tunnetuimpana Immanuel Kant totesi, että olemassaolo ei ole ominaisuus.^[16] Hänen käyttämänsä vertauksen mukaan voimme kuvitella sata taaleria, joilla voi (kuvittelussa) olla kaikki samat ominaisuudet kuin sadalla todellisella taalerilla ilman, että niiden silti tarvitsisi olla olemassa. Aivan samoin voimme hänen mukaansa kuvitella Jumalalle mitä tahansa ominaisuuksia ilman, että niistä voitaisiin päätellä hänen olevan olemassa.^[18]

Anselmin kiistakumppani munkki Gaunilo pyrki osoittamaan, että todistuksella voidaan todistaa lähes mitä tahansa kuviteltavissa olevaa myös olemassa olevaksi: voimme kuvitella jonkin esineen, joka täydellisimpänä mahdollisimpanakin mutta kuitenkin ilman olemassaoloa, on vähemmän täydellinen kuin sama esine olemassa olevana.^[16]

Nykyisten arvostelijoiden mukaan minkään muun kuin käsitteen olemassaoloa ei voida todistaa pelkällä päättelyllä. Olemassaolo voidaan todistaa vain sellaisilla menetelmillä, jotka ovat ainakin osittain kokemusperäiset.^[19]

Pääartikkeli: Kosmologinen todistus

Kosmologiset eli kaikkeuden luojaan tai ensimmäiseen syyhyn perustuvat jumalatodistukset pyrkivät osoittamaan Jumalan olemassaolon kaikkeuden ensimmäisenä tai kaikkeuden synnyn kannalta välttämättömänä oliona. Esimerkiksi seuraava päättelyketju edustaa kosmologista jumalatodistusta:

1. Kaikella, mikä alkaa olla olemassa, on joku syy olemassaoloonsa.
2. Kaikkeus on alkanut olla olemassa.
3. Siispä kaikkeudella on syy olemassaoloonsa.

Kuuluisin kosmologinen jumalatodistus on Tuomas Akvinolaisen esittämä. Tuomaan esittämä todistus ei pyri löytämään ajallisesti ensimmäistä syytä vaan loogisesti ensimmäisen. Todistus voidaan esittää seuraavasti:^[20]

1. On olemassa kontingentti (ei-välttämätön) olio.
2. Tämän kontingentin olion olemassaololle on syy.
3. Syy olion olemassaoloon on joku muu kuin se itse.
4. Sen, mikä aiheuttaa tämän kontingentin olion olemassaolon, täytyy joko koostua kontingenteista olioista tai vähintään yhdestä ei-kontingentista, eli välttämättömästä oliosta.
5. Kontingentit oliot eivät voi aiheuttaa tämän kontingentin olion olemassaoloa.
6. Siksi sen, joka aiheuttaa tämän kontingentin olion olemassaolon, täytyy koostua vähintään yhdestä ei-kontingentista oliosta.
7. Siis on olemassa välttämätön olio.

Immanuel Kant totesi, että Tuomaan esittämien todisteiden loogisena virheenä on siihen sisältyvä ajatus loputtoman sarjan mahdottomuudesta. Kant huomautti, että nämä sarjat voidaan yhtä hyvin käsittää loputtomiksi ja viittasi esimerkkeinä matematiikan äärettömiin lukusarjoihin, joista esimerkiksi negatiivisten lukujen sarjalla on loppu (-1), mutta ei alkua^[18]

Pääartikkeli: Teleologinen todistus

Teleologiset eli luonnon järjestyksen todistukset pyrkivät vetoamaan selityksenään kaiken tarkoituksenmukaisuuteen.^[21]

Yleinen teleologinen todistus vetoaa elämän kehittymisen äärimmäiseen epätodennäköisyyteen ja elävien olentojen monimutkaisuuteen. Todistuksen mukaan tarvitaan Jumala, joka ohjaa kehitystä haluamaansa suuntaan. Tähän perustuu myös William Paleyn esittämä kelloseppävertaus.^[22]

Teleologista todistusta on arvosteltu muun muassa siitä, että sen pohjalta epätodennäköinen mutta mahdollinen tapahtuma voitaisiin aina perustella jonkun ohjaamaksi. Lisäksi tiede on Charles Darwinin ajoista lähtien selittänyt elollisten olentojen monimutkaisuuden luonnonvalintaan perustuvalla evoluutiolla.^[22]

David Hume arvosteli teleologista todistusta monin tavoin. Hän esimerkiksi kirjoitti, että koska maailmassa on myös paljon vikoja, voitaisiin ajatella, että maailmamme onkin ”jumalakoulun alkeisluokalla olevan lapsijumalan tekemä epäonnistunut harjoituskappale, joka kelpaa korkeintaan roskakoriin heitettäväksi”.^[23]

Historiallisilla todistuksilla tarkoitetaan väitteitä, joiden mukaan yleinen historiallinen kehitys tai jotkin historian tapahtumat todistavat jumaluuden olemassaolosta. Roomalainen Cicero piti sitä seikkaa, että usko yhteen tai useampaan jumalaan esiintyy kaikkien kansojen keskuudessa, todisteena jumalien olemassaolosta.^[24]

Kristinuskon piirissä on väitetty, että Raamatussa kerrotut ihmeet, erityisesti Jeesuksen ihmeteot ja ylösnousemus ovat niin hyvin dokumentoituja, että niitä on pidettävä tosiasioina, ja että ne ihmeellisyytensä vuoksi todistavat kristinuskon Jumalan olemassaolon.^[25]

Eri uskontojen piirissä ja eri aikoina jumaluuksista on esitetty väitteitä, jotka ovat keskenään ristiriidassa. Koska keskenään ristiriitaiset väitteet eivät voi kaikki olla tosia, niin monet uskonnot – elleivät peräti ne kaikki – ovat väärässä.^[26]

Moraalisen jumalatodistuksen esitti muun muassa Immanuel Kant. Todistuksen mukaan eri kansojen ja uskontojen yhtenevät moraalikäsitykset todistavat jumalallisen lainsäätäjän olemassaolon puolesta. Immanuel Kant ajatteli, että Jumalan täytyy olla olemassa, jotta kuoleman jälkeinen palkkio tai rangaistus toisi maailmaan oikeudenmukaisuutta.^[27][28]

Pääartikkeli: Uskonto ja moraali

Arvostelijoiden mukaan samanlaiset moraalikäsitykset voidaan selittää edellyttämättä niiden taustalle mitään jumalallista. Toiseksi lähes jokaiselle moraalisäännölle löytyy myös vastaesimerkkejä muista kulttuureista.^[27]

Näkemykseen, että uskonto on moraalin lähde liittyy arvostelijoiden mukaan ongelmia. On ongelmallista väittää, että jumalat ovat hyviä ja samaan aikaan väittää, että he antavat ymmärryksen hyvän ja pahan suhteen, koska niin ei voi sanoa syyllistymättä tautologiaan. Toisin sanoen jumalat voivat tehdä mitä tahansa ja se olisi silloin hyvä, koska jumalat itse määräävät moraalin.^[29] Moraalisen todistuksen arvostelijat ovat sanoneet, että uskonnolliset tekstit voivat yhtä hyvin yllyttää väkivaltaan kuin kehottaa lähimmäisenrakkauteen.^[30] Heidän mukaansa uskonto on johtanut ihmisiä tekemään rikoksia. Raamatussa Mooses tapatti Jumalan käskystä kaikki midianilaiset miehet, naiset, pojat ja tytöt, jotka eivät olleet neitsyitä. Muita esitettyjä esimerkkejä ovat muun muassa ristiretket, kolmikymmenvuotinen sota ja muut uskonnolliset sodat sekä terroristit, jotka räjäyttävät itsensä uskoen varmasti pääsevänsä suoraan paratiisiin.^[29]

Osa artikkelisarjaa
Ateismi
Historia Ateismin historia Humanismi Valistus Vapaa-ajattelu
Käsitteet Ateismin määritelmä Jumalan olemassaolo Naturalismi Positiivinen ja negatiivinen ateismi Uskonnottomuus Uskontokritiikki
Yhteiskunta Ateistien osuus väestöstä Ateistien syrjintä Elämänkatsomustieto Sekulaari humanismi Sekularismi Kirkon ja valtion ero Ranskassa Suomessa Yhdysvalloissa Uskonnoton tapakulttuuri Suomessa
Järjestöt American Atheists Atheist Alliance Freedom From Religion Foundation Humanistinen internationaali Vapaa-ajattelijain liitto
Teokset Ateismi Ateismi: Lyhyt johdanto Atheism: A Philosophical Justification Jumalaa ei ole Jumala ei ole suuri Jumalharha Lumous murtuu Maailmankaikkeudesta Tiede, filosofia ja maailmankatsomus Uskon loppu
Henkilöt Julian Baggini Mario Bunge Richard Dawkins Demokritos Daniel Dennett Denis Diderot Epikuros Ludwig Feuerbach A. C. Grayling Sam Harris Stephen Hawking Christopher Hitchens Paul Thiry d’Holbach Eino Kaila Lawrence Krauss Lucretius Karl Marx Michael Martin Jean Meslier Kai Nielsen Friedrich Nietzsche Ilkka Niiniluoto Michel Onfray Ilkka Pyysiäinen Bertrand Russell Peter Singer Victor J. Stenger
Lisää aiheesta Kritiikki Luettelo ateisteista Symbolit
n k m

Raimo Tuomelan mukaan Jumalan ei-olemassaolo voidaan osoittaa deduktiivisesti, jos Jumala määritellään henkilöksi tai toimijaksi, jolla ei ole ruumista eli on vain henkeä, joka on ikuinen, täydellisen vapaa, kaikkivoipa ja -tietävä, täydellisen hyvä ja kaikkien olioiden luoja.^[31]

Pääartikkeli: Pahan ongelma

Pahan ongelma esitetään yleensä jumalauskon vastattavaksi seuraavassa muodossa: jos Jumala on täydellisen hyvä, hän haluaa poistaa pahan, jos hän on kaikkivaltias, hän pystyy poistamaan pahan. Paha on kuitenkin olemassa, joten Jumala ei voi olla samaan aikaan kaikkivaltias ja kaikkihyvä.^[32]

On esitetty, että täydellisen hyvä Jumala voi sallia pahan kunnioittaakseen ihmisen vapaata tahtoa. On myös ajateltu, että kärsimyksistä voi seurata kärsimystä suurempia, hyviä asioita, kuten ihmisen hyveiden jalostumista.^[33]

Pääartikkeli: Kaikkivoipaisuuden paradoksi

Kaikkivoipuuden paradoksi eli kaikkivoivan paradoksi on ryhmä paradokseja, jotka käsittelevät sitä, mitä kaikkivoipa olento voi tehdä. Erityisesti ne käsittelevät sitä, pystyykö kaikkivoipa olento toimimaan siten, että se rajoittaa hänen kaikkivoipuuttaan. Pystyi olento siihen tai ei, kaikkivoipuus voidaan kyseenalaistaa molemmissa tapauksissa.^[34]

Paradoksi muotoillaan usein seuraavasti: ”Voiko Jumala luoda niin suuren kiven, ettei hän itsekään voi sitä nostaa?” Jos hän voi luoda sellaisen kiven, hän ei voi nostaa sitä ja kääntäen. Molemmissa tapauksissa on olemassa teko, jota hän ei voi tehdä, joten hän ei ole kaikkivoipa.^[35]

C. Wade Savagen mukaan siitä, että ”x voi luoda niin suuren kiven, ettei x voi sitä nostaa”, seuraa, ettei x ole kaikkivoipa.^[35]

Sen sijaan siitä, että ”x ei voi luoda niin suurta kiveä, ettei x voi sitä nostaa”, ei seuraa, että olisi jokin teko, jota x ei voisi tehdä. Kyseinen lause tarkoittaa loogisesti samaa kuin ”Jos x voi luoda kiven, x voi sen nostaa.”^[35]

Savage tekee asiasta ymmärrettävämmän erottamalla toisistaan kiven tekijän ja sen nostajan. Oletetaan ensin, että y jaksaa nostaa korkeintaan 70 paunan painoisen kiven. Jos x ei voi tehdä yli 70 paunan kiveä, on x:n kyvykkyydessä rajoitus. Jos y voi nostaa minkä tahansa painoisen kiven ja x ei voi tehdä yli 70 paunan kiveä, on x:n kyvykkyydessä rajoitus. Mutta jos y voi nostaa minkä tahansa painoisen kiven ja x voi tehdä minkä tahansa painoisen kiven, niin x ei voi tehdä niin painavaa kiveä ettei y voisi sitä nostaa, mutta x:n kyvykkyydessä ei silti ole rajoitusta.^[35]

Pääartikkeli: Russellin teekannu

Pääartikkeli: Tiedollinen uskontokritiikki

Teoreettinen fyysikko ja kosmologi Stephen Hawking katsoi, että kaikkeus on syntynyt alkuräjähdyksessä ilman jumalaa luonnollisin seurauksin fysiikan laeista. Hänen mukaansa painovoimalain vuoksi ainetta voi syntyä tyhjästä.^[36]

Pääartikkeli: Kosminen hienosäätö

Fysiikan neljän peruvuorovaikutuksen suuruudet eroavat toisistaan valtavasti, mutta niiden tulee olla tarkassa suhteessa toisiinsa, jotta elämä olisi mahdollista. Myös pimeän energian arvon tulee vastata tarkasti sen havaittua arvoa, jottei universumi laajene liian nopeasti elämän kannalta. Lisäksi syntyvän universumin paikan täytyi sijaita tavattoman tarkasti ${\displaystyle (1:10^{10^{\overset {123}{}}})}$ faasiavaruudessa. Näitä seikkoja on pidetty viittauksena kosmiseen hienosäätöön.^[37]

Uskontopsykologiassa on esitetty, että ihmisten psykologiset tarpeet ovat johtaneet jumalauskon syntyyn. Nämä huomiot eivät pyri suoraan kumoamaan jumalten olemassaolon mahdollisuutta vaan ainoastaan horjuttamaan sen todennäköisyyttä.

William James tähdensi ihmisen sisäistä kamppailua ja transsin merkitystä.^[38] Sigmund Freudin mukaan ihminen kaipaa aikuisena vanhempainsa kaltaista vahvaa, suojelevaa hahmoa, ja Jumalan mielikuva on luotu vanhempien mielikuvan pohjalta.^[39] Hän käsitteli myös uskonnollisten rituaalien pakonomaista luonnetta: ne auttavat sitomaan ahdistusta.^[40]

Pascal Boyerin mukaan ihmisen aivot pyrkivät tunnistamaan toimijuutta^[41] (ns. mielen teoria) ja saattavat löytää tavoitteikkaan toimijan myös sieltä, missä sellaista ei ole (esimerkiksi kuvitellaan, että yliluonnollinen olento ohjailee luonnonilmiöitä). Toimijuuden tunnistamista voidaan pitää evoluution aikaansaannoksena ja uskontoja tuon kyvyn sivutuotteina.^[42]

• Aukkojen jumala
• Apologetiikka
• Uskonnonfilosofia
• Uskonto

• Murray, Michael J. & Rea, Michael: An introduction to the philosophy of religion. (Cambridge introductions to philosophy) Cambridge New York: Cambridge University Press, 2008. ISBN 9780521853699 (englanniksi)

• Byrne, Peter: Moral Arguments for the Existence of God The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
• Himma, Kenneth Einar: Ontological Argument The Internet Encyclopedia of Philosophy. (englanniksi)
• Oppy, Graham: Ontological Arguments The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
• Ratzsch, Del: Teleological Arguments for God's Existence The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
• Reichenbach, Bruce: Cosmological Argument The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
• Selin, Risto: Jumalan olemassaolo Ihmeellinen maailma: Skeptikon tietosanakirja. Skepsis.
• Toner, Patrick: The Existence of God Catholic Encyclopedia. 1911. New York: Robert Appleton Company. (englanniksi)