Hänen vanhempansa olivat Portugalin kuningas Emanuel I ja tämän toinen puoliso, prinsessa Maria Aragonialainen. Hänellä oli yhdeksän sisarusta, joista hän oli vanhin poika.
Hänen vanhin sisarensa Isabella avioitui keisari Kaarle V:n kanssa ja oli Espanjan ja Saksan kuningatar ja Alankomaiden valtiatar, Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarinna sekä Italian kuningatar; Beatrice (1504–1538) avioitui Savoijin herttua Kaarle III:n kanssa; Luis, Bejan herttua (1506–1555) pysyi naimattomana; Ferdinand, Guardan herttua (1507–1534) avioitui Marialvan kreivitär Guiomar Coutinhon kanssa; Afonso (1509–1540) ja Portugalin kuningas Henrik I olivat kardinaaleja ja Duarte, Guimarãesin herttua (1515–1540) avioitui Isabella Braganzan, Braganzan herttua Jaimen tyttären kanssa sekä oli Portugalin kuningas Juhana IV:n isoisoisä.
Hänellä oli myös kaksi sisaruspuolta isänsä kolmannesta avioliitosta Kastilian prinsessa Leonor de Austrian kanssa: Carlos (1520–1521) ja Maria de Avíz, Viseun herttuatar (1521–1577), jonka kasvatuksesta vastasi Juhanan oma puoliso ja Marian täti Caterina de Austria.
Infante Joãon opettajina oli tuon ajan merkittäviä tutkijoita, kuten astrologi Tomás de Torres, Viseun piispa Diogo de Ortiz ja Luís Teixeira Lobo, eräs ensimmäisistä portugalilaisista renessanssiajan humanisteista, joka oli ollut Sienan yliopiston rehtori vuonna 1476 ja lainopin professori Ferraran ylipistossa vuonna 1502. Heidän johdollaan hän opiskeli latinaa, kreikkaa, matematiikkaa ja kosmografiaa.[3]
Kuningas
Portugalin merentakaiset alueet, kauppapaikat sekä sotilastukikohdat laajimmillaan Juhana III:n hallituskaudella
Juhana seurasi isäänsä Emanuel I:tä valtaistuimelle 19-vuotiaana vuonna 1521. Portugali on maailmanvaltansa huipulla, ja sen pääkaupunki Lissabon oli ennenäkemättömän laajan maailmankaupan keskeisiä paikkoja.[1]
Juhanan valtakaudella Portugali laajensi omistuksiaan Aasiassa ja Amerikassa portugalilaisten asuttaessa Brasiliaa. Juhana huolehti, että Portugalin omistukset Intiassa (Goa), Maustesaarilla ja Bandasaarilla takasivat sille lähestulkoon monopolin muskotin ja neilikan tuottajana Euroopassa. Tämän takia häntä kutsuttiin myös lisänimellä "Siirtomaatavarakauppias".
Juhana hylkäsi Portugalin alueet Pohjois-Afrikassa taloudellisesti tärkeämpien Aasian ja Brasilian takia. Sen sijaan hän pyrki kontaktiin Kiinan ja Japanin kanssa. Jesuiittojen nousu takasi Portugalin maailmanvallan. Juhana sai lisänimen "Hurskas" kristinuskon levittämisestä Aasiassa ja Amerikassa jesuiittojen avulla. Hän perusti Portugalin inkvisition vuonna 1536.[4]
Juhana III joutui merentakaisten valtakuntiensa suhteen alistumaan papiston muodostaman ryhmittymän tahtoon, ja tällä oli tuhoisia seurauksia valtakunnan kaupalliselle ja sosiaaliselle hyvinvoinnille.[1]
Hänen pitkän hallituskautensa aikana portugalilaisen laivaston mahti kasvoi Intian valtamerellä, Brasilian rannikko asutettiin, portugalilainen inkvisitio ja jesuiittajärjestö perustettiin.[5]
Madridin sopimuksella vuonna 1529 Portugali sai itselleen Molukit eli Maustesaaret (nykyisin osa Indonesiaa) samalla kun se tunnusti Espanjan vaatimuksen Filippiineihin. Tämä täydensi Tordesillasin sopimusta, joka jakoi Uuden maailmansuvereniteetinPyreneitten niemimaan valtakuntien kesken. Vuonna 1533 Juhana edisti portugalilaisten siirtokuntien perustamista Brasiliaan ja perusti vuonna 1549 keskushallinnon Bahiaan. Intiassa portugalilaiset valloittivat Diun kaupungin vuonna 1535, aloittivat kaupankäynnin Siamin kanssa sekä perustivat siirtokunnan Macaoon Kiinaan. Pohjois-Afrikassa Juhana III luopui joistakin kalliisti ylläpidetyistä rannikkolinnoituksista tunnustamalla, että Portugalin edut vaativat sen sitoumusten vähentämistä.[2]
Juhana III säilytti maustekaupan hallinnan, jonka voitot pienenivät ja kustannukset kasvoivat, samoin lisääntyi hovin elätettävien määrä ja valtion velkaantuminen.[2]
Inkvisitio
Juhana III taivutettiin perustamaan inkvisitio Portugaliin naapurivaltakunta Kastilian painostuksesta ja kertomuksista siitä, että käännynnäiset kristityt eivät olleet onnistuneet luopumaan juutalaisuudesta asianmukaisesti.[6] Kymmenen vuotta Rooman kanssa käytyjen neuvottelujen jälkeen Portugalin inkvisitio sai paavi Paavali III:n hyväksynnän vuonna 1536.[7] Ensimmäinen suurinkvisiittori oli kuninkaan veli kardinaali Henrik, josta tuli myöhemmin kuningas.[7][6]
Inkvisition roviot Terreiro do Paçossa Ribeiran palatsin edessä Lissabonissa
Inkvisition toiminta ulottui kirjasensuurista, sorrosta ja oikeudenkäynneistä syytettyinä ennustamisesta, noituudesta ja kaksinnaimisesta sekä seksuaalirikoksista, erityisesti sodomiasta eli homoseksuaalisuudesta. Koska protestanteilla ja juutalaisilla ei ollut merkittävää edustusta Portugalissa, inkvisitio kohdistui kristityiksi kääntyneisiin.[7]
Portugalin inkvisitiosta tuli vähitellen huomattavan voimakas kokonaisuus, jolla oli oma laaja byrokratia. Lissabonissa, Coimbrassa, Évorassa ja Goassa oli inkvisitoriaalituomioistuimia, joissa jokaisessa oli keskustoimisto ja kymmeniä virkamiehiä. Inkvisition menettelyt olivat ankaria ja satunnaisia, ja niissä hyväksyttiin kaikki ilmiannot todisteiksi, kiellettiin vangeilta oikeus valita puolustajansa, eivätkä ne sallineet valituksia inkvisition ulkopuolelta. Rangaistukset vaihtelivat sakoista ja vankeusrangaistuksista omaisuuden takavarikointiin ja karkotukseen, ja kruunuoikeus teloitti harhaoppiset.[7][6] Vuosina 1543–1684 ainakin 1 379 ihmistä poltettiin roviolla, ja vähintään 19 247 tuomittiin sekä monet kuolivat vankilassa ilman oikeudenkäyntiä.[7]
Tieteiden ja taiteiden suojelija
Juhana III kuvattuna Coimbran yliopiston perustajana 1537 ja suojelijana, tanskalainen taiteilija Karl Falch, 1655-1656Juhana III, Cristóvão Lopes 1552
Juhana III:n tuki humanismille oli merkittävää. Hänen suojeluksessaan oli useita kirjailijoita, kuten Gil Vicente, Garcia de Resende, Sá de Miranda, Bernardim Ribeiro, Fernão Mendes Pinto, João de Barros ja Luís de Camões. Hän tuki myös matemaatikko Pedro Nunesia ja lääkäri Garcia de Ortaa. Hänen yhteyksiensä kautta portugalilaisiin humanisteihin, kuten Luís Teixeira Loboon, Erasmus Rotterdamilainen omisti Chrysostomi Lucubrationes -kirjoituksensa kuningas Juhana III:lle vuonna 1527.[8][9] Myös ranskalainen matemaatikko Jean Fernel ja espanjalainen akateemikko Juan Luis Vives omistivat teoksia kuninkaalle.[7]
Juhana myönsi useita stipendejä ulkomaisiin yliopistoihin, pääasiassa Pariisin yliopistoon, viisikymmentä portugalilaista opiskelijaa lähetettiin Collège Sainte-Barbeen, jota johti Diogo de Gouveia. Hän siirsi yliopiston Lissabonista Coimbraan vuonna 1537. Vuonna 1547 Juhana perusti Coimbraan taiteiden ja humanististen tieteiden korkeakoulun (vapaat taiteet) ja kutsui André de Gouveian, Bordeaux'n Guyennen yliopiston rehtorin johtamaan korkeakoulua ja järjestämään tiedekunnan.[10] André de Gouveia kokosi ryhmän skotlantilaisia, ranskalaisia ja portugalilaisia tutkijoita, jotka olivat saaneet koulutuksen Ranskassa.[7] Heihin kuuluivat George Buchanan, Diogo de Teive, Jerónimo Osório, Nicolas de Grouchy, Guillaume Guérante ja Élie Vinet, jotka olivat ratkaisevia Pedro Nunesin tutkimustulosten levittämisessä omana aikanaan.[11]
Kilpailu Diogo de Gouveian johtaman "pariisilaisten" ryhmän oikeauskoisten näkemysten ja veljenpoika André de Gouveian johtaman "Bordeaux-koulun" maallisempien näkemysten välillä johti syytöksiin opillisista poikkeavuuksista ja protestanttisista sympatioista, minkä seurauksena kaikki ulkomaiset professorit lähtivät Portugalista vuoteen 1551 mennessä. Jesuiitat ottivat haltuunsa kollegion hallinnon vuonna 1555[10] sekä koulutustoiminnan järjestämisen Portugalissa.[2]
Lähetystoiminta
Juhana III:n hallinnon merkittävä piirre oli hänen tukensa lähetyssaarnaajilleuudessa maailmassa, Aasiassa ja Afrikassa. Vuonna 1540 paavi Paavali III:lle lähetettyjen useiden vetoomusten jälkeen, joissa pyydettiin lähetyssaarnaajia Portugalin Itä-Intiaan vuonna 1514 tehdyn "Padroado"-sopimuksen mukaisesti, jossa Pyhä istuin antoi Portugalin kruunulle oikeudet hallita kirkollista toimintaa merentakaisilla alueilla, Juhana III nimitti Francisco Xavierin ottamaan vastaan apostolisen nuntiatuurin. Diogo de Gouveia, hänen Collège Sainte-Barben opettajansa, tuki häntä innokkaasti, ja neuvoi kuningasta houkuttelemaan nuoria miehiä mukaan hiljattain perustettuun jesuiittajärjestöön.[10] Jesuiitat olivat erityisen tärkeitä portugalilaisten ja alkuperäiskansojen suhteiden välittäjinä ja heillä oli monopoli koulutuksen järjestäjinä sekä Brasiliassa että Itä-Aasiassa.[2]
Kaikki Juhanalle ja Caterinalle syntyneet yhdeksän lasta kuolivat ennen isäänsä, heistä kaksi eli aikuiseksi asti.
infante, prinssi Afonso (24. helmikuuta 1526 – 12. huhtikuuta 1526) Portugalin infante, kuoli alle kaksikuisena
infanta, prinsessa Maria Manuela (15. lokakuuta 1527 – 12. heinäkuuta 1545) Portugalin infanta 1527–1531, Asturian ruhtinatar; avioitui 1543 silloisen Espanjan kruununperillisen, Asturian ruhtinaan ja kaksinkertaisen serkkunsa Filip II:n kanssa. Heille syntyi yksi fyysisesti vammainen sekä henkisesti tasapainoton lapsi, infante Don Carlos; Maria Manuela kuoli neljä päivää poikansa syntymän jälkeen verenvuotoon.
infanta Isabel (28. huhtikuuta 1529 – 22. toukokuuta 1530), kuoli vuoden ikäisenä
infanta Beatriz (15. helmikuuta 1530 – 16. maaliskuuta 1530), kuoli kuukauden ikäisenä
infante Manuel (1. marraskuuta 1531 – 14. huhtikuuta 1537) Portugalin prinssi 1531–1537, julistettiin kruununperijäksi vuonna 1535, kuoli 6-vuotiaana
infante Filipe (25. maaliskuuta 1533 – 29. huhtikuuta 1539) Portugalin prinssi 1537–1539, julistettiin kruununperijäksi vuonna 1537, kuoli 6-vuotiaana
infante Dinis (26. huhtikuuta 1535 – 1. tammikuuta 1537), kuoli alle 2-vuotiaana
infante João Manuel (3. kesäkuuta 1537 – 2. tammikuuta 1554) Portugalin prinssi 1537–1554. Julistettiin kruununperijäksi vuonna 1539. Avioitui 1552 serkkunsa Juana de Austrian kanssa, joka oli keisari Kaarle V:n ja keisarinna Isabellan nuorempi tytär. Heidän pojasta tuli kuningas Sebastian I. João Manuel kuoli 16-vuotiaana nuoruuden diabetekseen.
infante António (9. maaliskuuta 1539 – 20. tammikuuta 1540), kuoli alle vuoden ikäisenä
Juhanalla oli avioton lapsi Isabel Monizin kanssa:
Duarte, Bragan arkkipiispa (1529 – 11. marraskuuta 1543)
Perintö
Juhana III kuoli 55-vuotiaana aivoinfarktiin kesäkuussa 1557 Lissabonissa.[1]
Toiseksi nuorimmalle pojalle, diabetestä sairastavalle prinssi João Manuelille (1537–1554) ja tämän puolisolle, kaksinkertaiselle serkulle Juana de Austrialle (1535–1573) syntyi kolme viikkoa tämän kuoleman jälkeen 20. tammikuuta 1554 poika, josta tuli seuraava kuningas Sebastian I.[4] Kun Sebastiankin kuoli lapsettomana, valta siirtyi isosetä, kardinaali Henrik I:lle ja tältä Habsburgien hallitsijasuvulle.
Juhanan avioliitto Kaarle V:n, Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarin ja Espanjan kuninkaan sisaren Caterina de Austrian kanssa ja Kaarlen avioliitto Juhanan sisaren Isabellan kanssa tasoittivat tietä Espanjan kuningas Filip II:lle ja hänen jälkeläisilleen Portugalin valtaistuimelle vuonna 1580.[13]
↑ abcdefgMarques, Antonio Henrique R. de Oliveira: History of Portugal. New York: Columbia University Press. 1976. ISBN 0-231-08353-X. Ss. 195, 200, 206-207, 287, 288, 289, 292
↑ abcLach, Donald Frederick: Asia in the making of Europe: A century of wonder. The literary arts. The scholarly disciplines. University of Chicago Press, 1994. ISBN 0-226-46733-3. Ss. 30-32
↑Hooykaas, Reijer: The Erasmian influence on D. João de Castro. 1st, UC Biblioteca Geral 1, 1979.
↑Catherine (1507–1578)Dictionary of Women Worldwide: 25,000 Women Through the Ages.. Viitattu 14.4.2023.
.png)
