PROFILPELAJAR.COM

John Lindsay
	; John Lindsay vuonna 1753 julkaistun elämäkertansa kansikuvassa.
Henkilötiedot
Syntynyt	4. lokakuuta 1702
Kuollut	25/26. joulukuuta 1749
Sotilashenkilö
Palvelusvuodet	1726–1749
Taistelut ja sodat	Puolan perimyssota; Venäjän–Turkin sota (1735–1739); Itävallan–Turkin sota (1737–1739); Itävallan perimyssota
Sotilasarvo	kenraaliluutnantti
	[ Muokkaa Wikidatassa ]
	Infobox OK

John Lindsay, Crawfordin 20. jaarli ^[1] (4. lokakuuta 1702 – 25/26. joulukuuta 1749) oli skotlantilainen pääri ja sotilas. Hänestä tuli Black Watch -nimellä tunnetun linjajalkaväkirykmentin ensimmäinen komentaja. Sotilasuransa aikana hän palveli Britannian lisäksi Itävallan ja Venäjän armeijoissa.

Nuoruus

John Lindsay oli kenraaliluutnantti John Lindsayn, Crawfordin 19. jaarlin poika. Hän peri isänsä arvonimen tämän kuoltua joulukuussa 1713. Myös hänen äitinsä Emilia Stuart kuoli kun Lindsay oli vielä lapsi. Argylen herttuatar lähetti orvoksi jääneen Lindsayn opiskelemaan Glasgowin yliopistoon. Hänen kerrotaan nauttineen historiasta ja erityisesti Quintus Curtius Rufuksen Aleksanteri Suuren elämäkerrasta. Filosofia ja logiikka eivät niinkään kiinnostaneet häntä, mutta hänen kerrotaan pohdiskelleen mielellään Julius Caesarin strategioita. Hän osoitti mielenkiintoa ja taipumusta sotilaaksi, jolloin hänen ystävänsä lähettivät hänet pariisilaiseen sotilasakatemiaan opiskelemaan sotatiedettä.^[2]

Sotilasura

Hän palasi Britanniaan vuonna 1726 ja sai ensimmäisen upseerinpestinsä 3. kaartinjalkaväkirykmentistä. Hänen mainitaan olleen yksi ikäänsä nähden eniten aikaansaaneista nuorista herroista.^[3] Vuonna 1732 hänestä tuli Royal Societyn jäsen ja yksi Skotlannin edustajista parlamentin ylähuoneeseen. Lindsay oli vapaamuurari ja hän toimi Lontoon suurloosin suurmestarina vuonna 1734.

Vuonna 1735 hän liittyi vapaaehtoisena prinssi Eugen Savoijilaisen itävaltalaisiin ja osallistui Puolan perimyssodan Klausenin taisteluun. Hän siirtyi Venäjän keisarilliseen armeijaan taistelemaan Osmanien valtakuntaa vastaan Venäjän–Turkin sodassa. Hän oli mukana Burkhard Christoph von Münnichin vuoden 1738 sotaretkellä. Vuonna 1739 hän palveli taas Venäjän liittolaisen Itävallan joukoissa ja osallistui Grockan taisteluun, jossa hän haavoittui vaikeasti. Hänet leikattiin Belgradissa ja hän toipui, mutta hänen haavansa ei parantunut koskaan täydellisesti. Toipilasaikanaan hän kirjoitti kuvauksen Grockan taistelun vaiheista sekä osallistui kirjeitse skotlantilaisen Black Watch -nimellä tunnetun linjajalkaväkirykmentin kehittämiseen.^[3]^[2]

Lindsay osallistui Itävallan perimyssotaan ja oli mukana Dettingenin taistelussa 1743. Hän yleni prikaatinkenraaliksi 1744 ja kenraalimajuriksi 1745. Samana vuonna hän oli mukana tappioon päättyneessä Fontenoyn taistelussa, jossa hän organisoi tappion kärsineet joukot perääntymään hyvässä järjestyksessä. Vuonna 1746 hän osallistui Rocouxin taisteluun. Vuonna 1747 hän yleni kenraaliluutnantiksi ja hänestä tuli 3. rakuunarykmentin (nimellä Scots Greys) komentaja. Tässä tehtävässä hän toimi kuolemaansa saakka. John Lindsay kuoli jouluna 1749 Grockassa saamansa vamman komplikaatioon.^[3]

Hänen palvelijansa Henry Köpp pelasti hänet Grockan taistelun aikana, ja julkaisi hänen muistelmansa vuonna 1753.

Perhe

Lindsay meni naimisiin Lady Jane/Jean Murrayn kanssa, mutta hänen vaimonsa kuoli vain yhdeksän kuukautta häiden jälkeen. Hänelle ei jäänyt jälkeläisiä.

Teoksia

Memoirs of the life of the late Right Honourable John, Earl of Craufurd and Lindesay; Lord Lindesay of Glenesk and Lord Lindesay of the Byers; One of the Sixteen Peers of Scotland; Lieutenant-General of His Majesty's Forces; And Colonel of the North Royal British Grey Dragoons, Richard Rolt (toim.), Henry Köpp, 1853.

Lähteet

Horace Walpole & Thomas Park: A Catalogue of the Royal and Noble Authors of England, Scotland, and Ireland;: With Lists of Their Works (Nide 5). John Scott, 1806.
John M. Leighton: History of the County of Fife: From the Earliest Period to the Present Time (Nide 2). J. Swan, 1840.

Viitteet

↑ Huom. Vanhoissa englanninkielisissä teksteissä usein muodossa Earl of Craufurd, joskus myös muodossa Earl of Craufurd and Lindesay.
↑ ^a ^b Walpole & Park 1806, s. 153-154
↑ ^a ^b ^c Leighton 1840, s. 258-259