Japanin meri-itsepuolustusvoimat

Japanin meri-itsepuolustusvoimat
Japanin laivaston lippu
Japanin laivaston lippu
Toiminnassa 1952–
Valtio Japani
Puolustushaarat Merivoimat
Aselajit Laivasto
Rooli Puolustaa Japanin aluevesiä ja merenkulkua
Osa joukkoa Japanin itsepuolustusvoimia
Koko 45 363 (2018)[1]
Tukikohta Yokosuka
Komentajat
Nykyinen komentaja Ryō Sakai[2]

Japanin meri-itsepuolustusvoimat (jap. 海上自衛隊, Kaijō Jieitai engl. Japan Maritime Self-Defense Force, JMSDF) on Japanin itsepuolustusvoimien merellinen osa, jonka tehtävänä on Japanin aluevesien ja merenkulun suojaaminen. Se muodostettiin vuonna 1952.

Historia

Japanin kärsittyä tappion toisessa maailmansodassa Potsdamin julistuksen mukaisesti maan laivasto lakkautettiin. Alukset riisuttiin aseista ja osa siirrettiin liittoutuneille sotakorvauksena. Jäljelle jääneet alukset kuljettivat kotiutettavia sotilaita takaisin Japaniin sekä raivasivat sodan aikaisia miinoitteita. Miinanraivaajat siirrettiin perustetulle meriturvallisuusvirastolle (engl. Maritime Safety Agency), jonka tehtävänä oli hallinnoida toimintaa.

Vuoden 1947 perustuslain perusteella maahan luotiin itsepuolustusvoimat, ja kylmän sodan aikana Yhdysvallat esitti toiveen maan puolustuksen järjestämisestä. Vuonna 1952 muodostettiin meriturvallissuusvirastoon rannikonturvajoukot, johon liitettiin miinanraivaajat sekä muut sotalaivat kuten Yhdysvaltain luovuttamat hävittäjät. Vuonna 1954 rannikonturvajoukot irrotettiin virastosta ja joukoista muodostettiin samana vuonna annetun lain pohjalta Japanin itsepuolustusjoukkojen meri-itsepuolustusvoimat.

Meri-itsepuolustusvoimien ensimmäiset alukset olivat Yhdysvaltain luovuttamia hävittäjiä, kunnes 1956 laivasto vastaanotti ensimmäisen toisen maailmansodan jälkeen Japanissa valmistetun hävittäjän JDS Harukazen. Laivaston tärkeimmäksi tehtäväksi määritettiin Neuvostoliiton sukellusveneiden aiheuttaman uhan torjunta.

Vuonna 1980 meri-itsepuolustusvoimat osallistuivat ensimmäistä kertaa useiden Tyynenmeren alueen valtioiden yhteiseen RIMPAC-sotaharjoitukseen. Harjoitukseen lähetettiin Japanista helikopterihävittäjä, ohjushävittäjä ja kahdeksan Kawasaki P-2J -merivalvontakonetta.[3]

Japanin hallitus hyväksyi joulukuussa 2018 suunnitelman hankkia maalle lentotukialuksia. Helikopteritukialus JS Izumo tullaan muuntamaan F-35-hävittäjälentokoneiden tukialukseksi.[4]

Ohjushävittäjä JS Haguro on varustettu Aegis BMD -järjestelmän SM-3 -torjuntaohjuksilla, joilla voidaan torjua keskipitkän matkan ballistisia ohjuksia.

Japani on Pohjois-Korean ja Kiinan kasvaneen uhan takia rakentanut ja tilannut uusia ballististen ohjusten torjumiseen kykeneviä sotalaivoja.[5][6]

Lähteet

  1. ↑ Robert D. Eldridge ja Katsuhiro Musashi: The Japan Self-Defense Forces Law: Translation, History, and Analysis, s. 16. Cambridge Scholars Publishing, 2019. (englanniksi)
  2. ↑ Navy Chiefs of S. Korea, US, Japan Discuss Security Cooperation over N. Korea KBS World. 8.11.2022. Viitattu 10.11.2022. (englanniksi)
  3. ↑ Naoyuki Agawa: Friendship Across the Seas: The US Navy and the Japan Maritime Self-Defense Force, s. 142. Springer Nature Singapore, 2023. ISBN 9789819929979 (englanniksi)
  4. ↑ Japani aikoo hankkia lentotukialuksen – ensi kertaa toisen maailmansodan jälkeen Yle Uutiset. Viitattu 18.12.2018.
  5. ↑ Thomas Newdick: Japan’s Missile Defense Ships Will Now Be Multi-Role, Cruiser-Like The War Zone, twz.com. 31.8.2023. Viitattu 26.11.2024. (englanniksi)
  6. ↑ Gabriel Honrada: Japan pouring billions into sea-based missile defense asiatimes.com. 25.12.2023. Viitattu 26.11.2024. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Japan Maritime Self-Defense Force