James Gregory Arniel (s. 16. marraskuuta 1989 Kingston, Ontario, Kanada) on kanadalainen jääkiekkoilija, joka pelaa Ison-Britannian ylimmällä sarjatasolla EIHL-joukkue Cardiff Devilsissä. Hän on pelipaikaltaan keskushyökkääjä, mutta osaa pelata myös laidassa. Arniel on pelityyliltään kahden suunnan sentteri. Hän laukoo oikealta.[1]
Ura
Seuraura
Arniel pelasi kauden 2004–2005 lähinnä Ontarion paikallisia juniorisarjoja kotikaupungissaan Kingston Predatorsissa, mutta myös muutaman ottelun OPJHL-joukkue Kingston Voyageursissa. OHL-joukkue Guelph Storm varasi hänet 25. pelaajana kesällä 2005. Arnielin OHL:n tulokaskausi 2005–2006 toi runkosarjassa 19 pistettä, mutta toisella kaudellaan 2006–2007 hän oli tehoilla 31+31=62 Stormin paras maalintekijä ja jakoi joukkueen sisäisen pistepörssin toisen sijan Rafael Rotterin kanssa.[2] Kesken kauden 2007–2008 Arnielin OHL-seura vaihtui Stormista Sarnia Stingiin. Hän pelasi kauden aikana myös CHL Top Prospects Gamessa.[1] Varsin lupaava Arniel ei kuitenkaan vastannut häneen kohdistuneisiin odotuksiin ja pelasi edelliskautta epätasaisemmin ja teki 15 tehopistettä vähemmän. Arnielin esitykset olivat ajoittain jopa välinpitämättömiä, mikä laski hänen sijoitustaan kykyjenetsijöiden listoilla NHL:n varaustilaisuuteen 2008. Arnielin varasi lopulta Boston Bruins kolmannella kierroksella 97. pelaajana.[3]
Kaudella 2008–2009 Arniel oli Stingin toiseksi paras pistemies Justin DiBenedetton jälkeen tehoilla 32+36=68. Keväällä 2009 hän liittyi Boston Bruinsin farmijoukkue Providence Bruinsin riveihin vahvistamaan seuraa AHL:n pudotuspeleihin. Arniel teki niiden ollessa käynnissä, saman vuoden toukokuussa kolmivuotisen tulokassopimuksen Bostonin kanssa.[4] Hän siirtyi Bruisin organisaatioon kaudeksi 2009–2010, jonka Arniel pelasi kuitenkin kokonaan farmissa. Kaudella 2010–2011 hän oli Providencen paras pistemies ja syöttäjä tehoilla 23+27=50.[2] Arniel pelasi kauden aikana myös AHL:n tähdistöottelussa.[1] Hän pelasi samalla kaudella myös ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan NHL-ottelunsa 28. marraskuuta 2010 Atlanta Thrashersia vastaan.[5] Arniel merkittiin ottelussa Blake Wheelerin ja Michael Ryderin keskellä ja hän sai jääaikaa 12.26 minuuttia.[6] Hän ei pelannut NHL:n pudotuspeleissä, eikä voittanut Bostonin mukana Stanley Cupia. Arniel sai kuitenkin Stanley Cup -sormuksen ja pääsi mukaan joukkueen mestaruuskuvaan.
Arniel pelasi kauden 2011–2012 kokonaan farmissa. Kaudeksi 2012–2013 hän siirtyi Saksan DEL-liigassa pelaavaan Eisbären Berliniin,[7] jossa Arniel voitti Saksan-mestaruuden keväällä 2013. Elokuun 2013 lopulla hän liittyi 1+1-vuotisella ja syyskuun loppuun asti kestävän try-outin sisältävällä sopimuksella SM-liigajoukkue Rauman Lukkoon. Arniel siirtyi joukkueeseen lähtökohtaisesti paikkamaan Steven Zalewskin pitkäaikaista loukkaantumista.[8] Hän pelasi lopulta vain kauden 2013–2014 kolme ensimmäistä runkosarjaottelua jääden niissä ilman tehopisteitä, jonka jälkeen Arnielin ilmoitettiin jääneen ilman jatkosopimusta.[9] Joulukuussa 2013 hän siirtyi loppukauden kattaneella sopimuksella Itävallan Erste Bank Eishockey Ligan Dornbirner EC:hen.[10][11] Arniel jakoi kevään 2014 pudotuspeleissä joukkueen sisäisen maalipörssin voiton Chris D'Alvisen ja Graham Minkin kanssa neljällä osumallaan.[1] Kesäkuussa 2014 hän teki kaksivuotisen jatkosopimuksen Dornbirnin kanssa.[12]
Kaudella 2014–2015 Arniel oli Dornbirnin paras pistemies tehoilla 22+27=49, joilla hän jakoi EBEL:n pistepörssin kahdeksannen sijan Klagenfurter AC:n Jamie Lundmarkin ja EC Salzburgin Ryan Duncanin kanssa. Arniel voitti myös joukkueensa sisäisen tehotilaston lukemalla +10. Kaudella 2015–2016 hän oli Dornbirnin paras syöttäjä ja neljänneksi paras pistemies tehoilla 10+32=42. Kevään 2016 pudotuspeleissä Arniel jakoi Dornbirnin sisäisen pistepörssin voiton Kyle Greentreen ja Jonathan D'Aversan kanssa tehoilla 2+3=5.[1]
Maajoukkueura
Arniel pelasi alle 18-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuonna 2007, jolloin hän oli Kanadan toiseksi paras pistemies Steven Stamkosin jälkeen tehoilla 3+5=8.[1]
Muuta
Arnielin setä Scott pelasi urallaan yli 700 NHL-ottelua ja on sittemmin toiminut myös mm. Columbus Blue Jacketsin päävalmentajana NHL:ssä vuosina 2010–2012.[1]
Tilastot
|
|
|
Runkosarja
|
|
Pudotuspelit
|
|
Arvokisat
|
| Kausi
|
Joukkue
|
Liiga
|
O
|
M
|
S
|
Pist.
|
RM
|
O
|
M
|
S
|
Pist.
|
RM
|
Turnaus
|
O
|
M
|
S
|
Pist.
|
RM
|
| 2004–2005 |
Kingston Voyageurs |
OPJHL |
3 |
0 |
0 |
0 |
0 |
– |
– |
– |
– |
–
|
| 2005–2006 |
Guelph Storm |
OHL |
61 |
11 |
8 |
19 |
30 |
15 |
2 |
0 |
2 |
4
|
| 2006–2007 |
Guelph Storm |
OHL |
68 |
31 |
31 |
62 |
51 |
4 |
2 |
2 |
4 |
0 |
U18 |
6 |
3 |
5 |
8 |
10
|
| 2007–2008 |
Guelph Storm |
OHL |
20 |
9 |
4 |
13 |
16 |
– |
– |
– |
– |
–
|
|
Sarnia Sting |
OHL |
40 |
18 |
16 |
34 |
22 |
9 |
2 |
2 |
4 |
6
|
| 2008–2009 |
Sarnia Sting |
OHL |
63 |
32 |
36 |
68 |
28 |
5 |
1 |
2 |
3 |
4
|
|
Providence Bruins |
AHL |
– |
– |
– |
– |
– |
8 |
1 |
0 |
1 |
0
|
| 2009–2010 |
Providence Bruins |
AHL |
67 |
12 |
16 |
28 |
16 |
– |
– |
– |
– |
–
|
| 2010–2011 |
Providence Bruins |
AHL |
78 |
23 |
27 |
50 |
26 |
– |
– |
– |
– |
–
|
|
Boston Bruins |
NHL |
1 |
0 |
0 |
0 |
0 |
– |
– |
– |
– |
–
|
| 2011–2012 |
Providence Bruins |
AHL |
74 |
7 |
17 |
24 |
26 |
– |
– |
– |
– |
–
|
| 2012–2013 |
Eisbären Berlin |
DEL |
50 |
8 |
9 |
17 |
4 |
13 |
0 |
5 |
5 |
16
|
| 2013–2014 |
Lukko |
SM-liiga |
3 |
0 |
0 |
0 |
0 |
– |
– |
– |
– |
–
|
|
Dornbirner EC |
EBEL |
29 |
11 |
26 |
37 |
10 |
6 |
4 |
3 |
7 |
2
|
| 2014–2015 |
Dornbirner EC |
EBEL |
54 |
22 |
27 |
49 |
32 |
– |
– |
– |
– |
–
|
| 2015–2016 |
Dornbirner EC |
EBEL |
53 |
12 |
30 |
42 |
20 |
6 |
2 |
3 |
5 |
2
|
| 2016–2017 |
Dornbirner EC |
EBEL |
53 |
19 |
25 |
44 |
36 |
– |
– |
– |
– |
–
|
| 2017–2018 |
Dornbirner EC |
EBEL |
54 |
17 |
27 |
44 |
32 |
6 |
3 |
3 |
6 |
6
|
| 2018–2019 |
Vienna Capitals |
EBEL |
19 |
3 |
8 |
11 |
4 |
– |
– |
– |
– |
–
|
|
Augsburger Panther |
DEL |
2 |
0 |
0 |
0 |
0 |
5 |
1 |
1 |
2 |
2
|
| 2019–2020 |
HC Bolzano |
EBEL |
42 |
7 |
22 |
29 |
28 |
3 |
1 |
0 |
1 |
2
|
| 2020–2021 |
EC Bad Nauheim |
DEL2 |
49 |
29 |
33 |
62 |
22 |
– |
– |
– |
– |
–
|
| 2021–2022 |
Bratislava Capitals |
ICEHL |
14 |
4 |
7 |
11 |
6 |
– |
– |
– |
– |
–
|
|
HK Poprad |
SloEL |
37 |
20 |
21 |
41 |
16 |
7 |
2 |
1 |
3 |
4
|
| 2022–2023 |
EC Kassel Huskies |
DEL2 |
47 |
17 |
31 |
48 |
18 |
10 |
2 |
2 |
4 |
0
|
| 8 kautta |
yhteensä |
EBEL/ICEHL |
318 |
95 |
172 |
267 |
168 |
21 |
10 |
9 |
19 |
12
|
| 4 kautta |
yhteensä |
AHL |
219 |
42 |
60 |
102 |
68 |
8 |
1 |
0 |
1 |
0
|
| 2 kautta |
yhteensä |
DEL2 |
96 |
46 |
64 |
110 |
40 |
10 |
2 |
2 |
4 |
0
|
| 2 kautta |
yhteensä |
DEL |
52 |
8 |
9 |
17 |
4 |
18 |
1 |
6 |
7 |
18
|
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
