James ”Shamus” Henry Magill (lempinimi Suomessa Janne Mäkelä; 18. syyskuuta 1911 Knole Park, Sevenoaks, Kent – 27. elokuuta 2000 Cambridge) oli Suomessa toiminut brittiläinen liikemies, diplomaatti ja valvontakomission jäsen.^[1] Hän julkaisi yhteistyössä Jukka Tarkan kanssa muistelmansa, jotka käsittelevät erityisesti Britannian suhtautumista Suomeen toisen maailmansodan aikana ja välittömästi sen jälkeen.

Sukujuuriltaan irlantilainen Magill kävi koulua Eton Collegessa.^[2] Hän tuli Suomeen töihin vuonna 1931^[3] metsäteollisuuden palvelukseen Tainionkosken tehtaille, jolloin hän opetteli suomen kielen. Suomalaiset metsätyömiehet alkoivat tuolloin puhutella häntä Janne Mäkeläksi; tämä nimi seurasi häntä suomalaisessa tuttavapiirissä koko hänen uransa ajan.^[1][4]

Magill avioitui suomalaisen Gunvor Enckellin (o.s. Hjelt), Allan Hjeltin tyttären, kanssa 1. syyskuuta 1939. Heillä oli kaksi tytärtä ja poika. Talvisodassa hän toimi Britannian sotilasasiamiesten, kenraali C. G. Lingin ja eversti R. B. Gooddenin, alaisuudessa sotilasedustajana ja tiedustelu-upseerina, vaikka hänellä ei ollut varsinaista sotilaskoulutusta.^[5] Hän osallistui muun muassa neuvotteluihin presidentti Rytin ja Mannerheimin kanssa brittiläisten apujoukkojen lähettämisestä Suomen tueksi. Tavatessaan Mannerheimin 4. maaliskuuta 1940 Mikkelissä Magill joutui yhdessä sotilasasiamies King-Salterin kanssa myöntämään, ettei tukea lupauksista huolimatta tulisi.^[6] Jatkosodan sytyttyä Britannian suurlähetystö evakuoitiin Suomesta heinäkuun lopulla 1941, jolloin myös Magill matkusti Englantiin. Erikoista oli, että matka tapahtui brittien kanssa sodassa olleen Saksan läpi. Sodan loppuajan hän toimi koulutusupseerina ja Englannin sotaministeriössä.

Magill komennettiin 18. lokakuuta 1944 takaisin Suomeen jatkosodan päätyttyä Britannian edustajaksi Liittoutuneiden valvontakomissioon. Muistelmissaan hän kertoo kannattaneensa tuntuvia rangaistuksia sotasyyllisyysoikeudenkäyntiin liittyen, jotta reaalipolitiikan vaatimukset Neuvostoliiton arvovallan osoittamisen suhteen täyttyisivät. Valvontakomission toiminnan loputtua syksyllä 1947 Magill jäi Suomeen Britannian sotilasasiamieheksi pitäen läheistä yhteyttä useisiin suomalaisiin politiikan ja talouselämän merkkihenkilöihin. Hänen komennuksensa Suomessa päättyi 28. heinäkuuta 1950, jolloin hänet nimitettiin Triesten sotilashallintoon.^[7] Sotilasuran jälkeen hän siirtyi liike-elämän palvelukseen 1956. Sotilasarvoltaan hän oli tuolloin eversti.

Magill ystävystyi valvontakomission-vuosinaan tuolloisen oikeusministerin, Urho Kekkosen kanssa.^[8] Kekkosen presidenttikautena Britannia lähetti useasti Magillin Suomeen neuvottelemaan Kekkosen kanssa korkean tason kysymyksistä kuten ydinvoimala- ja hävittäjäkaupoista.^[1] Vielä 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa Magill järjesti korkean tason liikemiesvaltuuskuntien vierailuja ja tapaamisia Englannin ja Suomen välillä, muun muassa korkean tason englantilaisten vaikuttajien, kuten Harold Macmillanin ja prinssi Philipin, sekä presidentti Kekkosen toimiessa tapaamisten keulakuvina.^[9] Magill tapasi Kekkosen viimeisen kerran elokuun 1981 lopussa luovuttaessaan tälle henkilökohtaisesti vastajulkaistun muistelmakirjansa Tasavalta tulikokeessa.^[1]

• Hämäläinen, Unto: Kekkosen tärkeä yhteysmies Britanniaan – eversti James Henry Magill. Helsingin Sanomat, 4.9.2000. (Muistokirjoituksen maksullinen verkkoversio.). Viitattu 26.9.2023.
• Kotakallio, Juho: Hänen majesteettinsa agentit : brittitiedustelu Suomessa 1918-1941, s. 216-219. Jyväskylä: Atena, 2014. ISBN 978-952-300-025-4
• Magill, J. H.: Tasavalta tulikokeessa: Muistelmia Suomesta kuuman ja kylmän sodan vuosilta. (Toimittanut Jukka Tarkka) Weilin+Göös, 1981. ISBN 951-35-2237-7
• Virta, Mikko: Operaatio Kekkonen: Lännen agentit Tamminiemen sisäpiirissä. Helsinki: Otava, 2022. ISBN 978-951-1-42805-3