Iso-Huilu on Satakunnassa Harjavallassa sijaitseva kuivatettu järvi, joka kuuluu Kokemäenjoen vesistön Harjunpäänjoen valuma-alueen Kovelinojan valuma-alueeseen. Järven paikalla sijaitsee Iso-Huilun luhtamaa ja suo.[1][2][3]
Maantieto
Nykyinen järven paikalla sijaitseva kosteikko muistuttaa kolmisormista kättä, jonka 250 metriä pitkä peukalo osoittaa pohjoiseen ja kaksi pitkää sormea osoittavatta molemmat kaakkoon. Pisin sormi on 750 metriä pitkä, toinen on 450 metriä pitkä ja suo on muuten 400 metriä leveä. Suon pituussuuntaan on kaivettu pitkä oja, joka jatkuu metsään Osonojana. Oja muuttuu alajuoksulla Kovelinojaksi ennen yhtymistään Harjunpäänjokeen Kaasmarkussa Ulvilassa.[2]
Mittaamalla vuoden 1856 Kalmbergin kartastosta järven mittoja, voidaan mittakaavan avulla saada summittainen käsitys järven mitoista. Kartassa on järvellä sama muoto kuin nykyisellä suolla. Järven pituus olisi Kalmbergin kartan mukaan noin kilometrin pitkä ja 450 metriä leveä.[3]
Historiaa
Silloisen Kokemäen ja nykyisen Harjavallan Niuttalasta kotoisin oleva Jacob Hermu ja muut osalliset anoivat vuonna 1816 lupaa kuivattaa Iso-Huilujärven. Päätös annettiin vasta 1825 ja sen jälkeen Iso-Huiluna nykyään tunnettu järvi on kuivatettu avosuoksi. Myös Vähä-Huilujärven kuivatuspäätöksessä on samat päivämäärät.[4][5]
Hermun anomuksessa järveä kutsuttiin "Iso-Huilujärveksi". Kalmbergin kartastossa 1855–1856 järven nimi kirjoitettiin "Huilujärvi" ja sen vieressä ollutta Vähä-Huilua taas "Wähäjärveksi".[3][4][6]
Lähteet
