I Can See Your House from Here Camel
Studioalbumin tiedot
Äänitetty	1979
Studio	Farmyard Studios, Little Chalfont, Britannia
Julkaistu	lokakuu 1979
Formaatti	LP, MC, CD
Tuottaja(t)	Rupert Hine
Tyylilaji	progressiivinen rock, progressiivinen pop, poprock, sinfoninen proge[1]
Kesto	46.04
Levy-yhtiö	Decca, Arista, London
Muut kannet
Albumin takakansi
Listasijoitukset
Britannia 45. (Lisää listasijoituksia)
Camelin muut julkaisut
Breathless 1978	I Can See Your House from Here 1979	Nude 1981
Singlet albumilta I Can See Your House from Here
”Remote Romance” Julkaistu: lokakuu 1979 ”Your Love Is Stranger Than Mine” Julkaistu: 29. helmikuuta 1980

I Can See Your House from Here on brittiläisen, progressiivista rockia esittävän Camel-yhtyeen vuonna 1979 julkaistu seitsemäs studioalbumi. Se oli edellisen Breathless-levyn tavoin pikemminkin kokoelma yksittäisiä lauluja harkitun kokonaisuuden sijaan. Albumi nousi yhtyeen kotimaassa listasijalle 45.

Camelin kokoonpano oli muuttunut edellisalbumin jälkeen merkittävästi. Alkuperäinen kosketinsoittaja Peter Bardens oli eronnut yhtyeestä erimielisyyksien vuoksi, ja basisti Richard Sinclair erotettiin pian hänen jälkeensä. Uusina jäseninä Cameliin liittyivät aiemmin Caravan-yhtyeessä soittaneet kosketinsoittajat Jan Schelhaas ja Kit Watkins. Uudeksi basistiksi tuli Colin Bass. Yksi albumin vierailevista muusikoista on Genesis-yhtyeen Phil Collins, joka soittaa lyömäsoittimia päätöskappaleessa ”Ice”.

Camelin edellinen studioalbumi Breathless oli ilmestynyt vuonna 1978. Se erosi tyylillisesti hieman yhtyeen aiemmista albumeista, sillä se yhdisteli progressiivista rockia, jazzia ja poppia. Uuden tyylin vuoksi yhtyeen fanit suhtautuivat albumiin ristiriitaisesti. Camelin sisäisten erimielisyyksien vuoksi alkuperäinen kosketinsoittaja Peter Bardens jätti yhtyeen juuri ennen albumia markkinoivaa kiertuetta.^[2]

Kitaristi-laulaja Andrew Latimer ja rumpali Andy Ward päättivät laajentaa kokoonpanoa. Bardensin tilalle kiertueelle tuli kaksi kosketinsoittajaa, Dave Sinclair ja hänen vanha yhtyekaverinsa Jan Schelhaas.^[2] Molemmat olivat soittaneet aiemmin Caravan-yhtyeessä,^[3] ja Sinclair oli ollut mukana kahdessa Breathless-albumin kappaleessa. Breathless-albumin kiertue kesti kolme kuukautta, ja paineet vaativat lopulta veronsa. Kiertueen päätteeksi Dave Sinclair lähti, ja lisäksi yhtyeestä erotettiin hänen serkkunsa, vuodesta 1977 lähtien Camelissa soittanut basisti Richard Sinclair.^[2]

Latimer ja Ward kuulivat Happy the Man -yhtyeen musiikkia, minkä jälkeen he välittömästi halusivat sen kosketinsoittajan, Kit Watkinsin, liittyvän Cameliin. Uudeksi basistiksi tuli aiemmin Steve Hillage Bandissa mukana ollut Colin Bass^[4], jonka maanläheisen soittotyylin koettiin sulautuvan hyvin yhteen rumpali Andy Wardin soiton kanssa. Jan Schelhaas sai jatkaa yhtyeessä sekä soittotaitonsa että rennon luonteensa ansiosta.^[2]

Uuden albumin harjoitukset alkoivat vuoden 1979 alussa Wood Farmilla Yorkissa.^[2] Itse albumi äänitettiin ja miksattiin Buckinghamshiren Little Chalfontissa sijaitsevilla Farmyard-studioilla, ja orkesteriosuudet päällekkäisäänitettiin A.I.R. London -studiossa. Tuottajana toimi Rubert Hine, joka oli ansioitunut kaupallisemman musiikin parissa ja tehnyt myös omia levytyksiä. Hänen tuottamiaan albumeja olivat olleet muun muassa Yvonne Ellimanin Food of Love (1973) ja Dave Greensladen Cactus Choir (1976).^[3]

Andrew Latimer oli tyytyväinen valmiseen levyyn, ja hän on kehunut Hinen työskentelyä.^[3] Hän hehkutti levyn ilmestymisen aikoihin yhtyeen olevan hänen mielestään musiikillisesti parempi kuin koskaan ja siltä löytyvän kyykyä sekä monimutkaiseen että suoraviivaisempaan soittoon. Latimerille oli ilo soittaa uuden, tiukan rytmiryhmän kanssa, ja albumin tekeminen oli hänelle hauskaa sen sijaan, että se olisi vaatinut ponnisteluja.^[4]

»Rupertin kanssa oli hyvin hauskaa työskennellä. Nautin tuon levyn tekemisestä. Teimme sen aika nopeasti, eikä se ollut pitkällinen tuotanto.»
(Andrew Latimer, Camelin kitaristi-laulaja^[3])

Levyn nimen oli tarkoitus olla alun perin Endangered Species, mutta se vaihdettiin viime hetkellä, ja albumi julkaistiin nimellä I Can See Your House from Here.^[2] Latimerin mukaan nimestä järjestettiin yhtyeen sisäinen äänestys, jossa hän oli ainoa, joka olisi halunnut pysyä alkuperäisessä nimessä.^[5] Lopullinen nimi oli peräisin vitsistä, jossa ristiinnaulittu mies ilmoittaa tilannetta seuraavalle katsojalle näkevänsä tämän talon. Samaa teemaa noudatti Gered Mankowitzin ottama kansikuva, jossa on kuvattuna ristillä roikkuva astronautti.^[4] Monet loukkaantuivat kannesta, minkä vuoksi levykaupat kieltäytyivät ripustamasta albumin mainosjulisteita tiloihinsa eivätkä musiikkilehdetkään mainostaneet sitä.^[5]

I Can See Your House from Here jatkoi Breathless-albumin suuntausta olemalla harkitun kokonaisuuden sijaan pikemminkin kokoelma yksittäisiä lauluja. Musiikillisesti I Can See Your House from Here on kuitenkin edeltäjäänsä yhtenäisempi.^[3] Tuottaja Rupert Hinen työn myötä yhtyeen sointi otti askeleen kohti 1980-lukua.^[5] Mukana on popmusiikkia, klassista orkesteria ja instrumentaaleja. Andrew Latimer kommentoi tuoreeltaan albumin kuulostavan mahdollisesti aiempaa kaupallisemmalta.^[3]

Albumilla korostui Camelin jäsenten yhteistyö. Latimerin ja Schelhaasin kirjoittamana syntyivät sävellykset ”Hymn to Her”, ”Neon Magic” sekä Latimerin ja Watkinsin työstämänä ”Remote Romance”. Koko yhtye Watkinsia lukuun ottamatta kirjoitti yhdessä kappaleen ”Your Love Is Stranger Than Mine”. Kappaleessa vierailee saksofonisti Mel Collins. Latimer puolestaan sävelsi yksin kappaleet ”Wait”, ”Who We Are” ja ”Survival”.^[4] Kit Watkinsin kirjoittama ”Eye of the Storm” ilmestyi myös hänen vielä myöhemminkin edustamansa Happy the Man -yhtyeen vuoden 1983 albumilla Better Late. Kappaleen ”Neon Magic” lopussa kuuluu urkujen soittamana pieni pätkä kappaleesta ”Rhayader”, joka ilmestyi vuonna 1975 yhtyeen albumilla The Snow Goose (1975).^[5]

Albumin suosituin kappale on päätösraita ”Ice”,^[4] jossa Genesis-yhtyeen rumpali Phil Collins soittaa lyömäsoittimia.^[3] Kappale on progressiivinen ja kestää yli kymmenen minuuttia. ”Ice” on jopa äänestetty yhtyeen parhaaksi kappaleeksi. Kappale äänitettiin studiossa livenä, ja kitaristi Latimer olisi halunnut nauhoittaa sen uusiksi kitarasoolon alussa syntyneen hieman alavireisen nuotin vuoksi. Muut studiossa olleet tuottaja Rupert Hinea ja Phil Collinsia myöten kuitenkin kehottivat häntä jättämään soolon sellaisekseen.^[5]

Camel käytti kahdessa kappaleessa yhtyeen ulkopuolisia sanoittajia. Kappaleen ”Wait” sanoitti John McBurnie ja kappaleen ”Neon Magic” Viv McAuliffe.^[6]

I Can See Your House from Here julkaistiin lokakuun puolivälissä 1979.^[3] Albumin julkaisi Britanniassa Decca Records Gama-levymerkillä ja Pohjois-Amerikassa Arista Records.^[1] I Can See Your House from Here nousi Britanniassa listalle 27. lokakuuta ja pysyi listalla kolmen viikon ajan. Sijoitus oli korkeimmillaan 45., mikä oli Camelin heikoin listasijoitus sen kotimaassa sitten vuonna 1974 ilmestyneen Mirage-albumin.^[7] Norjassa albumi pääsi sijalle 18^[8] ja Ruotsissa sijalle 36.^[9]

Albumi ilmestyi alun perin vinyylilevynä ja C-kasettina. Ensimmäinen CD-versio julkaistiin vuonna 1990 ja remasteroitu CD-painos vuonna 2009.^[1] Remasteroitu versio sisältää bonusmateriaalina ”Remote Romance” -kappaleen singleversion ja ”Ice”-kappaleen liveversion Lontoon Hammersmith Odeonista helmikuulta 1981.^[10]

Valtio	Korkein sijoitus	Listaviikot
Britannia[7]	45.	3
Norja[8]	18.	5
Ruotsi[9]	36.	1

Kriitikoiden vastaanotto
Arvostelupisteet
Julkaisu	Pisteet
AllMusic[11]

AllMusicin kriitikko Matthew Plichtan mukaan I Can See Your House from Here ei anna rehellisintä kuvaa Camelista, mutta se on epäilemättä yhtyeen suosituin albumi. Hän kehuu kosketinsoittaja Kit Watkinsin soittoa. Plichta nostaa esiin myös Rupert Hinen kekseliään tuotannon ja Phil Collinsin ja Mel Collinsin vierailut, jotka tuovat viimeisen silauksen jo valmiiksi vahvalle albumille. Kappaleista hän kehuu raitoja ”Survival” ja ”Who We Are”, jotka sisältävät hänen mielestään hienoa orkestrointia sekä kappaletta ”Ice”, jossa kuultavaa Andy Latimerin kitaransoittoa hän suitsuttaa erinomaiseksi. Plichta antaa albumin arvosanaksi 3,5 arvostelutähteä viidestä mahdollisesta.^[11]

Decca Records oli painostanut yhtyettä hittisinglen tekoon jo vuoden 1977 Rain Dances -levyn aikoihin.^[2] Mediakiinnostuksen lisäämiseksi uudelta albumilta päätettiin julkaista kaksi singleä.^[3] Niistä ensimmäinen oli albumin tavoin lokakuussa 1979 julkaistu ”Remote Romance”.^[4] Sen B-puolina olivat singleversiot Breathless-albumilla (1978) julkaistusta kappaleesta ”Rainbow’s End” ja Rain Dances -albumilla (1977) ilmestyneestä kappaleesta ”Tell Me”. Camelin muidenkin singlejen tapaan se ei saavuttanut listasijoituksia, mutta sitä soitettiin radiossa.^[3]

Toisena singlenä julkaistiin 29. helmikuuta 1980 ”Your Love Is Stranger Than Mine” B-puolenaan ”Neon Magic”. Sen oli alkujaan tarkoitus olla albumin ensimmäinen singlejulkaisu.^[3]

Albumin julkaisun aikoihin Camel oli aloittanut laajamittaisen Britannian-kiertueen, joka siirtyi Manner-Euroopan puolelle ja jatkui marraskuun 1979 loppuun asti. Tammikuussa 1980 yhtye esiintyi Japanissa loppuunmyydyille katsomoille.^[4]

Menestyksen ja uuden kokoonpanon myötä Camelin sisäinen tilanne näytti vaikutti jälleen rauhoittuneen. Yhtye kuitenkin työskenteli lähes tauotta koko vuoden 1979 ajan, ja ainoat lyhyet tauot olivat olleet albumin äänittämisen ja kiertämisen välissä. Kiireinen aikataulu alkoi lopulta luoda konflikteja ja väärinkäsityksiä jäsenien välille. Kit Watkins erosi yhtyeestä hetkellisesti ennen seuraavan Nude-albumin (1981) äänityksiä ja lähti lopullisesti kiertueen jälkeen.^[2]

A-puoli

1. Wait – 5.01 (säv. Andrew Latimer, san. John McBurnie)
2. Your Love Is Stranger Than Mine – 3.22 (säv. & san. Latimer, Jan Schelhaas, Andy Ward, Colin Bass)
3. Eye of the Storm – 3.50 (säv. Kit Watkins)
4. Who We Are – 7.48 (säv. & san. Latimer)

B-puoli

5. Survival – 1.10 (säv. Latimer) orkesterisovitus ja kapellimestari: Simon Jeffes, orkesterin johtaja: Gavin Wright
6. Hymn to Her – 5.37 (säv. & san. Latimer, Schelhaas)
7. Neon Magic – 4.38 (säv. Latimer, Schelhaas, san. Viv McAuliffe)
8. Remote Romance – 4.01 (säv. Latimer, Watkins)
9. Ice – 10.10 (säv. Latimer)

^[6]

Camel

• Andrew Latimer – kitara, huilu, laulu
• Kit Watkins – kosketinsoittimet
• Jan Schelhaas – kosketinsoittimet
• Colin Bass – bassokitara, laulu
• Andy Ward – rummut

Vierailijat

• Mel Collins – alttosaksofonisoolo kappaleessa ”Your Love Is Stranger Than Mine”
• Phil Collins – lyömäsoittimet kappaleessa ”Ice”^[4]
• Rupert Hine – taustalaulu

• Rupert Hine – tuottaja
• Peter Kelsey – äänitys
• Richard Austen – äänitys
• Gered Mankowitz – etu- ja takakannen avaruuskuvat
• Adrian Boot – sisäpussin yhtyekuvat

^[6]