Hilda Seppälän vanhemmat olivat kyläräätäli Ville Niinikoski (synt. Lindfors, 1858−1922) ja Vilhelmiina Kustaantytär (1857−1922).[1] Hän kävi kansakoulua ja kiersi yksitoistavuotiaasta lähtien isänsä apulaisena, kunnes suoritti karjakkokoulun kurssin. Työskenneltyään kolme vuotta karjakkona ja meijerinhoitajana Seppälä muutti vuonna 1899 Helsinkiin kotiapulaiseksi ja leipomotyöntekijäksi. Ompelijan pätevyyden hankittuaan hän sai työpaikan turkkuriliikkeestä ja liittyi Helsingin työväenyhdistyksen ompelijattarien ammattiosastoon. Vuonna 1904 Seppälä muutti kenkäesittelijänä työskennelleen puolisonsa kanssa Hankoon, jossa hän lähti aktiivisesti työläisnaisliikkeen toimintaan. Ennen sisällissotaa Seppälät asuivat vielä Turussa, Uudessakaupungissa ja Kotkassa.[2][4]
Sisällissodan jälkeen Seppälä oli puolisonsa tavoin vankileirillä. Vapauduttuaan syksyllä 1918 pariskunta muutti jälleen Helsinkiin, jossa Seppälä oli käynnistämässä sodan lamauttaman työväenliikkeen toimintaa.[5] Vuonna 1919 hänet valittiin sosialidemokraattisen naisliiton sihteeriksi. Kommunistien vallattua liiton oli Seppälä vuonna 1921 perustamassa Suomen Sosialidemokraattista Työläisnaisliittoa, jonka sihteerinä hän toimi kuolemaansa saakka. Vuodesta 1927 lähtien Seppälä työskenteli myös liiton julkaiseman Toveritar-lehden päätoimittajana. LIsäksi hän oli muun muassa Helsingin Sosialidemokraattisen Naisyhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja vuosina 1920−1932.[2][4]
Hilda Seppälän puoliso oli muun muassa suutarina ja myöhemmin ammattientarkastajana työskennellyt Juho Heikki ”Hannes” Seppälä (1878−1965), jonka kanssa hän avioitui vuonna 1904.[1] Pariskunnalla oli kaksi lasta, joista nuorempi kuoli jo seitsemänvuotiaana.[9]
Teokset
Naiset ja sosialidemokratia Suomessa : 25-vuotismuisto. helsinki: Suomen sos.-dem. työläisnaisliitto, 1925.