Brühl aloitti tanssimisen 5-vuotiaana ja esiintyi ensimmäisen kerran kameran edessä 12-vuotiaana. Ohjaaja Harald Braun havaitsi hänen lahjakkuutensa ja palkkasi hänet sivurooliin elokuvassa Der letzte Sommer als kleine Schwester, jossa hänen kanssaan esiintyi Liselotte Pulver. Brühl tuli tunnetuksi Dallin roolista 1950-luvun elokuvissa Die Mädels vom Immenhof, Hochzeit auf Immenhof ja Ferien auf Immenhof. Hän jatkoi esiintymistä elokuvissa ja alkoi osoittaa kyvykkyyttä myös laulajana. Hän harjoitteli intensiivisesti tanssia, laulamista ja näyttelemistä viiden vuoden ajan. Tämän sivussa hän oppi englannin ja ranskan kielet. Brühlin isän lähetettyä demon Philips Records solmi levytyssopimuksen Brühlin kanssa vuonna 1959. Brühl alkoi esiintyä laulajana Carina Kortenin parina, mutta eteni pian soolouralle. Hänen soolokappaleensa "Chico Chico Charlie" ylsi viidennelle sijalle saksalaislistoilla. Brühl teki tulevina vuosina monia hittejä, joista todennäköisesti suosituimmaksi nousi "Wir wollen niemals auseinander geh'n".[1]
Brühl sai kaksi lasta (Nicole, Clayton)[3], mutta palasi Saksaan avioliiton päätyttyä.[1] Vuonna 1980 hän esiintyi Playboy-lehden kuvissa. Brühl teki myös paluun laulajana ja ryhtyi tuottajaksi oman yhtiönsä kautta. Hän teki yhä dubbauksia elokuviin (esimerkiksi Hei, kuka puhuu) ja esiintyi televisiolähetyksissä.[1]
Brühlin myöhäistä uraa Saksassa varjosti hänen jäämisensä yhä lapsinäyttelijän maineeseen.[3] Hän aloitti uuden suhteen Franz Beckenbauerin kanssa. Kahden viimeisen elinvuotensa ajan Brühl kärsi rintasyövästä[3], muttei suostunut rinnan amputoimiseen vaan tyytyi kasvaimen poistoleikkaukseen. Aluksi terveys näytti kehittyvän parempaan suuntaan ja Brühl antoi jopa haastatteluja. Hän kuoli kuitenkin operaation jälkeen, ja kuolemansyyksi ilmoitettiin sydämen ja verenkiertoelimistön toiminnan häiriöt. Brühl haudattiin Münchenin Waldfriedhofiin.[1]
.jpg)
