Harald Kanepi, (vuoteen 1935 Harald-Friedrich Konopinski, 21. helmikuuta 1921, Tallinna – 20. kesäkuuta 1975, Uhta, Komi) oli virolainen nyrkkeilijä.
Harald Kanepi aloitti nyrkkeilynsä Tallinna Nyrkkelyklubissa (vir. Tallinna Poksiklubi) vuonna 1935 valmentajanaan Nigul Maatsoo. Hän nyrkkeili kevyessä sarjassa eli sarjassa alle 61,2 kg. Hän saavutti Viron mestaruuskisoissa hopeaa vuonna 1938 ja seuraavana vuonna hänestä tuli Viron mestari. Hän osallistui samana vuonna Dublinissä EM-kisoihin ja saavutti kisoissa hopeaa. Ensimmäisessä ottelussa hän voitti isäntämaan Irlannin Patrick Gernonin, ja välierässä voitto tuli Belgian Staf Jacobsista. Finaalissa Kanepi koki tappion Saksan Herbert Nürnbergille, joka näin uusi mestaruutensa.[1] Seuraavana vuonna Kanepi otti vielä Viron mestaruuden ylemmässä eli sarjassa alle 66,7 kg.
Maailmansodan aikaan Neuvostoliiton vallattua Viron Kanepi saavutti sen jälkeen Neuvosto-Viron mestaruuden vuonna 1941 sarjassa alle 66,7 kg. Sodan jälkeen vuonna 1945 hän saavutti Neuvostoliiton mestaruuskisojen hopeaa sarjassa 61,2 kg ja joukkuekilpailun pronssia Tallinna Dünamon joukkueessa.
Lokakuussa 1945 Kanepi kuitenkin vangittiin ja tuomittiin helmikuussa 1946 10 vuodeksi vankeuteen ja olemaan seuraavat viisi vuotta karkotettuna Virosta. Kanepi joutui näin vankeuteen Pohjois-Venäjälle Vorkutaan Komin alueelle. Siellä ollessaan hänestä tuli Komin ANST:n nyrkkeilymestari.
Harald Kanepin veljenpojan tytär on virolainen huipputennispelaaja Kaia Kanepi.
Viitteet
Lähteet
