Hannō kehittyi Edo-kaudella 1600–1800-luvuilla markkinapaikkana, jossa kaupattiin erityisesti tekstiilejä ja puuta, lähinnä sugia ja japaninsypressiä. Alueelta saatava puu tunnetaan yleisnimellä Nishikawa-zai. Meiji-kaudelta lähtien kaupunkiin sijoittui tekstiiliteollisuutta ja sittemmin myös elektroniikkateollisuutta, mutta metsäteollisuus on edelleen tärkeä elinkeino. Kaupunkioikeudet Hannō sai vuonna 1954. Se on kasvanut yhtenä Suur-Tokion metropolialueen esikaupungeista. Kaupunki laajeni kuntaliitoksella vuonna 2005, kun siihen yhdistettiin Nagurin kyläkunta. Kaupunkiin kuuluvilla maaseutualueilla viljellään teetä, japaninkastanjaa, vihanneksia ja hedelmiä sekä harjoitetaan karjanhoitoa.[1][3][4]
.jpg)
