Hamppuöljy

Kuorittuja hampun siemeniä
Siemeniä ennen poimimista

Hamppuöljy on hampun siemenistä puristettua öljyä, jossa on korkea pitoisuus välttämättömiä rasvahappoja. Kylmäpuristettuna hamppuöljy on vaalean vihreää ja se on maultaan pähkinäisen ruohoinen. Hamppuöljy on gluteenitonta ja kolesterolitonta.

Hamppuöljy on saanut huomiota mahdollisena biodieselin lähteenä. 1800-luvulle asti hamppuöljy oli yleisesti käytössä lamppuöljynä; vuonna 1818 Helsingissä otettiin käyttöön hamppuöljyä polttavia katulamppuja.[1] Hamppuöljy jäi käytöstä mm. 1800-luvun loppupuolen öljylöytöjen takia.[2]

Puhdistettu hamppuöljy on kirkasta ja melko mautonta. Sitä käytetään yleisimmin vartalonhoitotuotteissa, liukasteissa, maaleissa sekä teollisuudessa. Antibakteerisien ominaisuuksiensa takia se on hyödyllinen saippuoiden, shampoiden sekä pesuaineiden raaka-aine.

Hamppuöljy sisältää paljon terveellisiä ja ihmiselle välttämättömiä omega-3-, omega-6-, ja omega-9-rasvahappoja. Hampunsiementen monityydyttymätön ja paljon rasvahappoja sisältävä rasva koostuu pääosin linolihaposta (LA, omega-6), jota on siementen rasvapitoisuudesta noin 55 prosenttia ja alfalinoleenihaposta (ALA, omega-3) jota on 20–25 prosenttia. Hampunsiemenet sisältävät myös erittäin harvinaista ja terveellistä gammalinoleenihappoa (GLA, omega-6) neljä prosenttia ja stearidonihappoa (SDA, omega-3) suunnilleen kaksi prosenttia.[3][4] Sen on myös todistettu lievittävän atooppisen kuivan ihon oireita.[3]

Kylmäpuristusprosessin sivutuotteena syntyvää hamppurouhetta on myös ehdotettu valkuaisrehuksi lypsylehmille.[5] Aiemmin soijapavun luultiin olevan kasvikunnan eniten aminohappoja sisältävä jäsen, sillä se sisältää jopa 18 aminohappoa kahdestakymmenestä proteiinisynteesissä tarvittavasta aminohaposta. Kuitenkin uudempien tutkimusten mukaan hampunsiemenet sisältävät kaikki ihmisen terveydelle välttämättömät 20 aminohappoa.[6]

Hamppuöljyssä ei ole huomattavia määriä THC:tä, eikä se siten toimi psykoaktiivisen huumeen tavoin. Hamppuöljy saattaa kuitenkin aiheuttaa väärän positiivisen tuloksen huumekokeessa.[7]

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ Ossi Kaurala: Petrolien suku, s. 7. (4. painos) Fortum Viestintäpalvelut, 2005. ISBN 951-591-080-3 pdf (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. ↑ http://emperor.wikidot.com/luku-2
  3. ↑ a b Anita Hemmilä: Hamppusiemenöljystä lievitystä atooppiseen ihoon. Ihon aika, 2006, nro 2, s. 25. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. ↑ Sami M. Hämäläinen: Hamppuöljyn vaikutus seerumin lipidipitoisuuksiin sekä seerumin lipidien rasvahappokoostumukseen toukokuu 2002. Kuopion yliopisto. Arkistoitu 29.6.2007. Viitattu 21. toukokuuta 2007. (suomeksi)
  5. ↑ Kerstin Holmström: Ruotsissa innostuttu hampusta. Maatilan Pirkka, 2006, nro 2, s. 31. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. ↑ Seppälä, Niina: 10 syytä syödä hampunsiemeniä www.vihreetpantterit.org. 12.4.2004. Arkistoitu 19.7.2004. Viitattu 8.8.2014. (suomeksi)
  7. ↑ R.E. Struempler, G. Nelson, and F.M. Urry: A Positive Cannabinoids Workplace Drug Test Following the Ingestion of Commercially Available Hemp Seed Oil. Journal of Analytical Toxicology, 1997, nro 21, s. 283–285. Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hamppuöljy.
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Hemp oil