Hamppuöljy on hampun siemenistä puristettua öljyä, jossa on korkea pitoisuus välttämättömiä rasvahappoja. Kylmäpuristettuna hamppuöljy on vaalean vihreää ja se on maultaan pähkinäisen ruohoinen. Hamppuöljy on gluteenitonta ja kolesterolitonta.
Hamppuöljy on saanut huomiota mahdollisena biodieselin lähteenä. 1800-luvulle asti hamppuöljy oli yleisesti käytössä lamppuöljynä; vuonna 1818 Helsingissä otettiin käyttöön hamppuöljyä polttavia katulamppuja.[1] Hamppuöljy jäi käytöstä mm. 1800-luvun loppupuolen öljylöytöjen takia.[2]
Puhdistettu hamppuöljy on kirkasta ja melko mautonta. Sitä käytetään yleisimmin vartalonhoitotuotteissa, liukasteissa, maaleissa sekä teollisuudessa. Antibakteerisien ominaisuuksiensa takia se on hyödyllinen saippuoiden, shampoiden sekä pesuaineiden raaka-aine.
Hamppuöljy sisältää paljon terveellisiä ja ihmiselle välttämättömiä omega-3-, omega-6-, ja omega-9-rasvahappoja. Hampunsiementen monityydyttymätön ja paljon rasvahappoja sisältävä rasva koostuu pääosin linolihaposta (LA, omega-6), jota on siementen rasvapitoisuudesta noin 55 prosenttia ja alfalinoleenihaposta (ALA, omega-3) jota on 20–25 prosenttia. Hampunsiemenet sisältävät myös erittäin harvinaista ja terveellistä gammalinoleenihappoa (GLA, omega-6) neljä prosenttia ja stearidonihappoa (SDA, omega-3) suunnilleen kaksi prosenttia.[3][4] Sen on myös todistettu lievittävän atooppisen kuivan ihon oireita.[3]
Kylmäpuristusprosessin sivutuotteena syntyvää hamppurouhetta on myös ehdotettu valkuaisrehuksi lypsylehmille.[5]
Aiemmin soijapavun luultiin olevan kasvikunnan eniten aminohappoja sisältävä jäsen, sillä se sisältää jopa 18 aminohappoa kahdestakymmenestä proteiinisynteesissä tarvittavasta aminohaposta. Kuitenkin uudempien tutkimusten mukaan hampunsiemenet sisältävät kaikki ihmisen terveydelle välttämättömät 20 aminohappoa.[6]
Hamppuöljyssä ei ole huomattavia määriä THC:tä, eikä se siten toimi psykoaktiivisen huumeen tavoin. Hamppuöljy saattaa kuitenkin aiheuttaa väärän positiivisen tuloksen huumekokeessa.[7]
↑ abAnita Hemmilä: Hamppusiemenöljystä lievitystä atooppiseen ihoon. Ihon aika, 2006, nro 2, s. 25. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
↑R.E. Struempler, G. Nelson, and F.M. Urry: A Positive Cannabinoids Workplace Drug Test Following the Ingestion of Commercially Available Hemp Seed Oil. Journal of Analytical Toxicology, 1997, nro 21, s. 283–285. Artikkelin verkkoversio.