Hallin Janne
Elokuvan juliste.
Ohjaaja	Roland af Hällström
Käsikirjoittaja	Viljo Hela
Tuottaja	Mauno Mäkelä
Säveltäjä	Tapio Ilomäki
Kuvaaja	Esko Töyri
Leikkaaja	Tapio Ilomäki
Lavastaja	Leo Lehto
Pääosat	Helge Herala Eeva-Kaarina Volanen Rauha Rentola Laila Jokimo
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Suomi
Tuotantoyhtiö	Fenno-Filmi Oy
Ensi-ilta	1950
Kesto	80 min
Alkuperäiskieli	suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OKNimi-testi OK

Hallin Janne on Roland af Hällströmin ohjaama ja käsikirjoittama elokuva vuodelta 1950. Se on Fenno-Filmin viimeinen elokuva ennen kuin yhtiö yhdistyi Adams-Filmiin^[1].

Elokuva liittyy kansanballadeihin perustuviin elokuviin, ja se kertoo kuoreveteläisestä murhamiehestä Hallin Jannesta eli Juha Mattilasta ja 1867 tapahtuneesta veriteosta. Aiheesta oli kiinnostunut usea tuotantoyhtiö ja ohjaaja jo 1930-luvun lopulla, mutta lopulta se toteutui Hällströmin ohjaamana ja Fenno-Filmin tuottamana.^[1]

Tarinan taustalla on tapaus, jossa kaksi Kuorevedellä 1840-luvulla syntynyttä miestä, Juha Mattila ja Santeri Maijanpoika, surmaa postinjakajan ja vie tältä rahat. Miehet saivat kuolemantuomion, mutta käytännön mukaan tuomio muutettiin elinkautiseksi ja miehet karkotettiin Siperiaan pakkotyöhön. Juha Mattila sepitti karkotusta odottaessaan vaiheistaan laulun, joka ilmestyi ensimmäisen kerran 1868 vihkosessa Nykyisempiä Nuoren kansan Sulolauluja, jonka ensimmäisen Postin-murhaaja Hallin Janne itse on kirjoittanut ja töistänsä ja elämästänsä kuwaillut ja myöhemmin useaan kertaan uudestaan muun muassa arkkiveisuna.^[1]

Eero Alpi kirjoitti 1920 aiheesta aikoinaan varsin suositun näytelmän, ja Olga Vuolle julkaisi 1923 romaanin Hallin Janne, mutta Hällström mainitsee eräässä haastattelussa, ettei hän ole hyödyntänyt niitä, vaan käsikirjoitus pohjautuu kansantietouteen ja oikeuden pöytäkirjoihin. Elokuvasta on kuitenkin löydetty runsaasti Vuolteen romaanin repliikkejä ja muita yhtymäkohtia. Tarina on laajennettu kertomaan myös Siperian vaiheista, mutta todellisuudessa miesten kohtalosta siellä ei ole tietoa.^[1]

Elokuvan kantaesitys oli 1. syyskuuta 1950 Kuoreveden Korpi-Elossa. Kaikkiaan sen yleisönsuosio jäi keskimääräistä vähemmäksi, ja se jäi tappiolle.^[1]

Elokuva saa aikalaisarvioissa paljon kiitosta. Muun muassa Eugen Terttula toteaa, että se ”on kuin sankarinsa sarkanuttu: harmaa ja karhea, mutta lämmin, luja kotoinen”. Vastapainoksi kuitenkin esimerkiksi Jouko Tyyri kirjoitti Ylioppilaslehdessä, että se on jäänyt ohueksi ja värittömäksi, luonnoksen asteelle. Helge Heralan roolityötä ensimmäisessä elokuvaroolissaan pidetään onnistuneena.^[2]

• Hallin Janne Elonet.