Niskanen opiskeli tanssia aluksi saksalaissyntyisen Elisabet Littsonin ohjauksessa Helsingissä. Pian hän esiintyi myös tanssinäytöksissä yhdessä Littsonin toisen oppilaan Hilma Liimanin kanssa. Vuonna 1908 Niskanen päätti luopua estetiikan ja kirjallisuuden yliopisto-opinnoistaan ja lähti hankkimaan lisää tanssikoulutusta Pietariin. Siellä hänen opettajaan oli Mariinski-teatterin kuuluisa karakteritanssija Alexander Shirajev. Pietarissa Niskanen tutustui perin pohjin muun muassa slaavilaiseen tanssiin, ja hän opiskeli myös Dalcrozen menetelmiä.
Palattuaan Suomeen Niskasen ensimmäinen julkinen tanssiesitys oli Helsingissä vuonna 1911, samana vuonna kuin myös toinen Suomen ensimmäisistä tanssitaiteilijoista, Maggie Gripenberg, piti ensimmäisen tanssikonserttinsa. Niskasen yhteisesiintyminen sisarentyttärensä Margit Liliuksen kanssa vuonna 1917 tarjosi suomalaisyleisölle ensimmäisen kosketuksen pas de deux’hön. Hän oli kiinnitettynä PariisinLes Ballets Suédois -balettiin vuosina 1922–1924 ja Chicagon kaupunginbalettiin vuosina 1924–1925. Myöhemmin Niskanen teki uraauurtavaa työtä koreografina monissa suomalaisissa teattereissa. Hän myös opetti klassista balettia ja karakteritanssia sekä seuratansseja omassa tanssikoulussaan.
Niskanen tunnetaan erityisesti tangon tuomisesta suomalaisen tanssiyleisön tietoisuuteen. Tangon lasketaan tulleen Suomeen 2. marraskuuta 1913, jolloin Niskanen ja hänen tanssiparinsa Elsa Nyström tutustuttivat helsinkiläisyleisön tangoon elokuvateatteri Apollossa pidetyssä näytöksessä. Niskanen oli itse tutustunut tangoon käydessään Pariisissa. Pari viikkoa myöhemmin Niskanen ryhtyi jo antamaan yleisölle myös opetusta tangon tanssimisessa Katajanokalla pitämässään tanssikoulussa. Aluksi tangoa tanssittiin Suomessa samaan tapaan kuin muualla Euroopassa, mutta 1930-luvulla vakiintuivat tanssinopettaja Inkeri Kareen opettamat suomalaiset tangoaskeleet, jotka muistuttavat foksin askeleita.
