Alus tilattiin Portsmouthin telakalta, missä köli laskettiin 30. syyskuuta 1924. Alus laskettiin vesille 16. helmikuuta 1926 ja otettiin palvelukseen 31. toukokuuta 1928.
Palvelus
Palvelukseen otettaessa alus liitettiin Kiinan asemalle. Alus siirrettiin elokuussa 1935 Englantiin modernisoitavaksi telakalle, missä aluksen panssarointia lisättiin ja sillan rakennetta laskettiin. Alukselle asennettiin myös tiedustelukoneelle katapultti sekä lentokonesuoja. Aluksen ilmatorjuntaa lisättiin neljällä yksiputkisella suojalevyin varustetulla neljän tuuman Mk XIX -ilmatorjuntatykillä. Näiden lisäksi alukselle asennettiin toinen tulenjohdon HACS-etäisyydenmittaustutka sekä yksiputkisten kaksinaulaisten tilalle asennettiin kaksi neliputkista kahden naulan ilmatorjuntatykkiä. Aluksen torpedoputket poistettiin tarpeettomina.[1] Alus palasi Englantiin 1939 ja aloitti Tanskan salmien valvonnan lokakuussa.[2]
Taistelu Norjasta
Liittoutuneet päättivät miehittää Fär-saaret Tanskan miehityksen jälkeen, jotta alueelle ei rakennettaisi sukellusveneille huoltotukikohtaa. Suffolk (komentaja J. W. Durnford) oli juuri palannut 10. huhtikuuta telakalta Govanista. Alukselle sijoitettiin 250 kuninkaallisen merijalkaväen sotilasta ja kaksi 3,7 tuuman haupitsia 12. huhtikuuta Greenockissa. Alus lähti seuraavana yönä Thorshavniin saattajinaan hävittäjätHMS Hesperus ja HMS Havant sekä troolarit HMS Northern Sky ja HMS Northern Foam. Osasto laski miehitysjoukot maihin 13. huhtikuuta, jolloin Suffolk lähti Vestfjordiin vara-amiraali Cunninghamin osastoon.[3]
Seuraavana aamupäivänä alus kohtasi saksalaisen tankkerin Skagerrakin (64°5′N, 2°0′E), jonka miehistö upotti estääkseen sen joutumasta englantilaisten haltuun. Tämän jälkeen alukselle saapui käsky palata Scapa Flowhun operaatio Duckia varten.[3]
Iltapäivällä 16. huhtikuuta alus lähti Scapa Flowsta hävittäjien HMS Kiplingin, HMS Junon, HMS Januksen ja HMS Herewardin kanssa. Osasto ylitti Pohjanmeren 26 solmun nopeudella ja kohtasi sukellusveneHMS Sealin, joka toimi reittimerkkinä pisteessä A(48°57′N, 5°10′E). Viisi minuuttia kohtaamisen jälkeen Suffolkilta lähetettiin tulenjohtajaksi Walrus-lentovene. Osasto aloitti Stavangerin vesilentokonetukikohdan tuhoamisen aamulla 17. huhtikuuta. Tulituksessa aiheutettiin kahden polttoainevaraston tuhoutuminen sekä jonkin verran muita vahinkoja.[4]
Amiraliteetti määräsi Suffolkinsiirtyä pohjoiseen hyökätäkseen saksalaisia hävittäjiä vastaan (operaatio Duck). Rannikkolennoston piti toimittaa alukselle ilmasuoja, mutta se jäi saapumatta. Alus joutui ensimmäiseen ilmahyökkäykseen kello 8.25. Alusta vastaan hyökättiin seuraavien kuuden tunnin ja 47 minuutin aikana yhteensä 33 kertaa. Alukseen osui kello 10.37 raskas pommi, joka tuhosi X- ja Y-tornit, tiputti aluksen nopeuden 18 solmuun ja aiheutti pahan vuodon. Kello 13.05 aluksen peräsimen ohjausmoottorit menivät epäkuntoon lähelle osuneen pommin vuoksi, mutta ne saatiin tilapäiskorjauksin toimimaan 20 minuuttia myöhemmin.[5]
Hatstonin lentotukikohdasta lähteneet laivaston ilmavoimienBlackburn Skuat saapuivat aluksen suojaksi vasta kello 14.30. Lentokoneiden turvin se palasi 18. huhtikuuta Scapa Flowhun. Aluksen kansi oli veden pinnan tasolla ja alus ajettiin rantamatalaan Longhopessa, missä tehtiin tilapäiskorjaukset, minkä jälkeen alus siirrettiin Clydeen telakalle 5. toukokuuta.[5]
Palveluksen loppuaika
Telakalla ollessa alukselta korvattiin kaksi nelituumaista yksiputkista kahdella kaksiputkisella tykillä sekä neljällä yksiputkisella 20 millimetrin tykillä. Alukselle asennettiin myös tutkat 279 ja 285.[1]
Suffolk palasi telakalta palvelukseen helmikuussa 1941 ja liitettiin Kotilaivastoon suojaamaan Jäämeren saattueita.[2]
Komentaja Ellis HMS Suffolkin sillalla Bismarckin metsästyksen aikana
Alus siirrettiin modernisoitavaksi joulukuussa 1942.[2] Modernisoinnin yhteydessä aluksen puolentuuman konekiväärit korvattiin neljällä yksiputkisella 20 millimetrin ilmatorjuntatykillä ja lisättiin tutka 285. Samoin korvattiin viisi yksiputkista kaksiputkisilla 20 millimetrin tykeillä. Alukselta poistettiin lentokone ja katapultti, mutta lentokonesuoja sai jäädä.[1]
Suffolk palasi palvelukseen huhtikuussa 1943 ja liitettiin Itäiseen laivastoon ja se palveli Intian valtamerellä sodan loppuun asti.[2] Alukselle lisättiin huhtikuussa 1944 kolme yksiputkista 20 millimetrin ilmatorjuntatykkiä.[1]
Alus siirrettiin BISCOlle 25. maaliskuuta 1948 ja romutettiin Cashmorella Newportissa, minne se saapui 24. kesäkuuta.[2]
Lähteet
Whitley, M. J.: Cruisers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1996. ISBN 1-86019-874-0(englanniksi)
Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7(englanniksi)
Brown, David (toim.): Naval Operations of the Campaign in Norway April - June 1940. Abingdon, Oxfordshire, UK: Frank Cass, 2004. ISBN 0-7146-5119-2(englanniksi)
.jpg)
