PROFILPELAJAR.COM

HMS Duke of York
	; HMS Duke of Yorkin 14 tuuman tykkimiehistö
Aluksen vaiheet
Rakentaja	John Brown and Company, Clydebank
Kölinlasku	5. toukokuuta 1937
Laskettu vesille	28. helmikuuta 1940
Palveluskäyttöön	4. marraskuuta 1941
Poistui palveluskäytöstä	marraskuu 1951
Loppuvaihe	romutettu 1957
Tekniset tiedot
Uppouma	36 727 t (standardi); 42 076 t (kuormattu)
Pituus	227,1 m
Leveys	31,4 m
Syväys	10,5 m
Koneteho	110 300 shp
Nopeus	28,3 solmua
Miehistöä	1 556
Aseistus
Aseistus	10 × BL 14"/45 (355,6 mm) Mk VII -tykkiä; 16 × QF 5,25"/50 (133,4 mm) MK I -tykkiä; 8 × QF 2 naulan (40 mm) kahdeksanputkistatykkiä; 6 × Bofors 40 mm -ilmatorjuntatykkiä; 39 × Oerlikon 20 mm -ilmatorjuntatykkiä; 4 × Supermarine Walrus
	Infobox OK

Tämä artikkeli kertoo Britannian kuninkaallisen laivaston King George V-luokan taistelulaivasta. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla.

HMS Duke of York (viirinumero 17) oli Britannian kuninkaallisen laivaston King George V-luokan taistelulaiva.

Valmistus

Pääartikkeli: King George V -luokka (1939)

Alus tilattiin John Brown and Companyltä Clydebankistä, missä köli laskettiin 5. toukokuuta 1937. Alus laskettiin vesille 28. helmikuuta 1940. Alun perin aluksen nimeksi piti tulla HMS Anson, mutta aluksen nimi vaihdettiin HMS Duke of Yorkiksi helmikuussa 1940. Se otettiin palvelukseen 4. marraskuuta 1941.^[1]

Aluksessa oli valmistuessa kuusi QF 2 naulan Mk VI -ilmatorjuntatykkiä ja kuusi Boforsin 40 millimetrin ilmatorjuntatykkiä. Boforsit oli sijoitettu kaksi puolikannelle, kaksi taaemman komentotornin sivuille ja kaksi alemmas komentokannelle. Alukseen oli asennettu tyyppien 281, 282, 284 ja 285 tutkat. Koeajojen aikana alukselle lisättiin tyypin 274 tutka.^[2]

Toinen maailmansota

HMS Duke of York korvasi sisaraluksensa HMS Prince of Walesin Kotilaivastossa Scapa Flowssa ja alus kuljetti vastaanottoristeilyllään joulukuussa 1941 pääministeri Winston Churchillin tapaamaan Yhdysvaltain presidenttiä Franklin D. Rooseveltia Annapolisiin Yhdysvaltoihin. Alus saapui Annapolisiin 22. joulukuuta, mistä alus siirtyi Bermudan vesille koulutukseen. Koulutusjakson jälkeen alus palasi Scapa Flowhun 30. tammikuuta 1942.^[3]

Scapa Flowhun palaamisen jälkeen alukseen lisättiin yksi 20 millimetrin ilmatorjuntatykki keulaan. Tykin sijoittelu osoittautui epäonnistuneeksi ja se poistettiin kolmisen kuukautta myöhemmin.^[2]

Neuvostoliittoon matkaavia saattueita suojaamassa

Duke of York liitettiin osaksi Kotilaivastoa ja sen tehtävänä oli toimia saattueiden suojana. Alus oli ensimmäistä kertaa taistelutehtävässä Neuvostoliittoon matkaavan PQ12 saattueen kaukosuojauksena 2.–9. maaliskuuta 1942, jolloin tarkoituksena oli myös pyrkimys tuhota tai vähintään vaurioittaa Norjan vuonoihin piilotettua Saksan laivaston taistelulaiva Tirpitziä. Tirpitz oli lähtenyt saattueineen merelle 6. joulukuuta, mutta alukset eivät kohdanneet toisiaan. Duke of York oli 20.–28. maaliskuuta saattueen PQ13 ja 8. huhtikuuta matkaan lähteneen saattueen PQ14 kaukosuojausosastossa.^[3]

Duke of Yorkin ilmatorjunta-aseistusta lisättiin kahdeksalla 20 millimetrin ilmatorjuntatykillä huhtikuussa 1942. Tykeistä asennettiin viisi etukannelle ja kolme puolikannelle.^[2]

Saattueessa PQ15 Duke of York korvasi hävittäjä HMS Punjabiin törmätessään vaurioituneen sisaraluksensa HMS King George V:n. Kesäkuussa alus oli suojaamassa epäonnista saattuetta PQ17 ja syyskuussa PQ18:aa.^[3]

Välimerellä

Pääartikkeli: Operaatio Torch

Lokakuussa 1942 Duke of York siirrettiin Gibraltarille Force H:n lippulaivaksi, missä tehtävässä alus osallistui Pohjois-Afrikan maihinnousuihin. HMS Nelson vapautti Duke of Yorkin lippulaivan tehtävistä 15. marraskuuta, minkä jälkeen alus palasi Englantiin saapuen Scapa Flowhun 26. marraskuuta.^[3]

Pohjois-Atlantilla

Pääartikkeli: Nordkapin taistelu

Pian Scapa Flowhun palaamisen jälkeen Duke of York siirrettiin telakalle Rosythiin joulukuussa ja palasi palvelukseen Kotilaivastoon maaliskuussa 1943. Alus otti lippulaivan tehtävät vastaan 8. toukokuuta.^[3] Telakalla alukseen lisättiin 24 kappaletta 20 millimetrin ilmatorjuntatykkejä.^[2]

Lokakuussa Duke of York suojasi Yhdysvaltain laivaston lentotukialusta USS Rangeria, joka teki syöksyn Bodöhön sijoitettuja saksalaisia aluksia vastaan.^[4]

Duke of Yorkin ollessa suojaamassa vuoden lopulla saattuetta JW55A/JW55B Saksan laivaston taisteluristeilijä Scharnhorst saapui viiden hävittäjän tukemana tuhoamaan saattuetta. Alusten välisessä taistelussa 26. joulukuuta Duke of York osui Scharnhorstin konehuoneeseen, mikä aiheutti saksalaisaluksen vetäytymisen taistelusta. Osuma aiheutti välillisesti Scharnhorstin tuhon. Kaikkiaan Duke of York ampui 446 kappaletta 14 tuuman kranaatteja ja 686 kappaletta 5,25 tuuman kranaatteja kolmen tunnin aikana. Taistelun jälkeen suojaava osasto jatkoi matkaansa Kuolan niemimaalle ja palasi sitten Scapa Flowhun 1. tammikuuta 1944.^[4]

Maaliskuussa Duke of York oli saattueen JW58/RA58 kaukosuojana ja 9.–28. heinäkuuta suojaamassa lentotukialusrynnäköitä Tirpitziä vastaan ja osana vastaavia hyökkäyksiä 22., 24. ja 29. elokuuta.^[4] Kesäkuun aikana aluksen sillalta poistettiin kahdeksan 20 millimetrin ilmatorjuntatykkiä, jotka korvattiin kahdella sähkötoimisella kaksiputkisella 20 millimetrin Mk V -ilmatorjuntatykillä.^[2]

Alus oli modernisoitavana Liverpoolissa syyskuusta 1944 maaliskuuhun 1945, minä aikana aluksen ilmatorjunta-aseistusta lisättiin merkittävästi.^[4] Aluksen ilmatorjunta-aseistuksena oli telakalta vapauduttuaan:^[2]

kaksi neliputkista 40 millimetrin ilmatorjuntatykkiä
kahdeksan kahdeksanputkista 2 paunaista (pom-pom) ilmatorjuntatykkiä
kuusi neliputkista 2 paunaista ilmatorjuntatykkiä
kahdeksan kaksiputkista 20 millimetrin ilmatorjuntatykkiä
12 yksiputkista 20 millimetrin ilmatorjuntatykkiä

Lisäksi huollon aikana poistettiin lentokoneiden tarvitsemat rakenteet ja tutka tyyppiä 274 lisättiin.^[2]

Tyynellä valtamerellä

Telakalta poistumisen jälkeen alus liitettiin osaksi Brittien Tyynenvaltameren laivastoa. Se saapui Sydneyyn heinäkuussa 1945, jossa alus määrättiin laivaston lippulaivaksi. Duke of York ei lippulaivana osallistunut varsinaisiin sotatoimiin Tyynellä valtamerellä, mutta oli Brittien Tyynenmeren laivaston lippulaivana Britannian laivaston edustaja Japanin antautuessa, minkä jälkeen alus osallistui miehitystehtäviin.^[4]

Sodan jälkeen

Duke of York vapautti sisaraluksensa HMS Ansonin Hongkongista joulukuussa. Alus itse lähti kotimatkalle 6. kesäkuuta 1946 ja saapui 11. heinäkuuta. Duke of York siirrettiin telakalle Devonportiin.^[4] Telakalla poistettiin kaikki yksiputkiset 20 millimetrin ilmatorjunta-aseet.^[2]

Palvelukseen alus palasi Kotilaivaston lippulaivana marraskuussa. Huhtikuussa 1949 HMS Implacable otti vastaan lippulaivan tehtävät ja Duke of York siirrettiin reserviin. Ennen reserviin siirtymistä alukselle suoritettiin huoltotöitä huhtikuusta heinäkuuhun. Huollon jälkeen alus oli reservin lippulaiva, mistä tehtävästä sen vapautti risteilijä HMS Dido 2. syyskuuta 1951. Duke of York lähti Cammell Lairdin telakalle huoltoon, jossa se oli syyskuusta marraskuuhun. Aluksesta poistettiin kaikki kaksiputkiset 20 millimetrin ilmatorjuntatykit sekä kaksi neliputkista 40 millimetrin ilmatorjuntatykkiä ja lisättiin kuusi yksiputkista 40 millimetrin ilmatorjuntatykkiä.^[2] Huollon jälkeen 6. marraskuuta alus hinattiin Birkenheadista Clydeen ja ankkuroitiin sinne.^[5]

Duke of York sijoitettiin poistolistalle 30. huhtikuuta 1957 ja myytiin Shipbreaking Industriesille Faslaneen romutettavaksi 18. helmikuuta 1958.^[6]

Lähteet

Whitley, M. J.: Battleships of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1998. ISBN 1-85409-386-X (englanniksi)
Coward, B. R.: Battleships & Battlecruisers of the Royal Navy since 1861. Runnymede, Englanti: Ian Allan Ltd, 1986. ISBN 0-7110-1573-2 (englanniksi)
Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)