Kieli jakautuu kolmeen päämurteeseen: pohjoiseen, läntiseen ja itäiseen. Läntistä grönlantia, murteista puhutuinta, jota kutsutaan nimellä kalaallisut, käytetään Grönlannin virallisena kielenä. Pohjoista murretta, inuktunia puhutaan Qaanaaqin (Thule) ympäristössä ja se on lähimpänä Kanadan inuktitutia. Grönlantia puhuu noin 54 000 ihmistä eli sillä on puhujia enemmän kuin kaikilla muilla eskimo-aleuttilaisilla kielillä yhteensä. Glottolog sijoittaa länsigrönlannin uhanalaisten kielten joukkoon[4] mutta Ethnologue katsoo sen kuuluvat parhaiten turvassa olevaan kieliryhmään, institutionalisoituihin kieliin[5]
Grönlannin eskimo-aleuttilaisille kielille tyypillinen vokaalijärjestelmä sisältää kolme vokaalia: /a/, /i/ ja /u/. Ainoa diftongi on /ai/, joka esiintyy vain sanan lopussa.[10] Ennen uvulaarikonsonanttia /q ʁ//i/ ääntyy [e~ɛ~ɐ] ja /u/ ääntyy [o~ɔ]. /a/ takaistuu [ɑ]:ksi samassa ympäristössä. /i/ pyöristyy [y]:ksi ennen labiaaleja. /u/ edistyy [ʉ]:ksi koronaalien välissä.[11]
/i/:n ja /u/:n allofoninen väljistyminen osoitetaan oikeinkirjoituksessa; esimerkiksi /ui/, 'aviomies', ääntyy [ui], ja siitä johdettu /uiqarpuq/, 'hänellä on aviomies', ääntyy [ueqɑʁpɔq] ja kirjoitetaan ⟨ueqarpoq⟩.
/ʃ/ esiintyy ainoastaan joissakin murteissa ja ääntyy muuten /s/:nä.[12]/t/ ääntyy [ts] ennen vokaalia /i/. Soinnillisia klusiileja ei ole; tanskalaisten lainasanojen ⟨b d g⟩ pidetään oikeinkirjoituksessa sellaisinaan mutta äännetään soinnittomina.[13]
Muut resonantit kuin nasaalit menettävät soinnillisuutensa geminaatoina. Geminaattaklusiilit ääntyvät hyvin vahvasti. Grönlannissa saattaakin olla meneillään äänteenmuutos kohti implossiiveja.lähde?
Fonotaksi
Grönlannin tavun rakenne on (K)(V)V(K), jossa K on konsonantti, V on vokaali ja V on kaksoisvokaali tai sananloppuinen /ai/.[14] Omaperäiset sanat voivat alkaa ainoastaan vokaalilla tai konsonanteilla /p t k q s m n/; loppua ne taas voivat konsonantteihin /p t k q/ tai harvoin /n/. Konsonanttiklustereita esiintyy ainoastaan sanansisäisesti tavurajan yli; tällöin kaikki konsonanttiklusterin konsonantit ovat soinnittomia nasaaleja lukuun ottamatta.[15]
Kielioppi
Grönlanti on polysynteettinen kieli. Yhdyssanoja ei juurikaan ole, vaan ilmaukset rakennetaan erilaisten johdinten avulla. Kielessä on kaksi produktiivista sanaluokkaa: substantiivit ja verbit. Kumpikin niistä jakautuu transitiiviseen ja intransitiiviseen luokkaan.lähde?
Verbien pakolliset taivutuskategoriat ovat modus sekä subjekti- ja objektikongruenssi. Verbeillä on kahdeksan tapaluokkaa, joista edes indikatiivi ei ole nollamerkitty. Päälauseissa esiintyvät modukset ovat indikatiivi, imperatiivi ja optatiivi. Pelkästään sivulauseissa näistä esiintyvät partisipiaali, konditionaali, kausatiivi ja kontemporatiivi. Sivulauseidenkin moduksilla on kuitenkin persoonataivutus, joten niitä pidetään finiittisinä verbimuotoina eikä esim. konverbeinä. Partisipiaalimodus esiintyy relatiivi- ja komplementtilauseissa. Koska grönlannissa ei ole adjektiivien sanaluokkaa, vastaavat eurooppalaisten kielten substantiivia määrittäviä adjektiiveja partisipiaalimuotoiset verbit. Kontemporatiivi esiintyy päälauseen kanssa samaan aikaan tapahtuvissa adverbiaalilauseissa, kun taas kausatiivi esiintyy päälausetta edeltävissä adverbiaalilauseissa. Konditionaali esiintyy hypoteettisissa adverbiaalilauseissa.
Kolmen normaalin persoonan lisäksi sivulauseiden moduksista on neljäs reflektiivinen persoona, joka viittaa päälauseen subjektiin.
Syntaksi
Grönlannin tunnusmerkitön sanajärjestys on SOV.
Hypoteettiset kielisukulaisuudet
Tanskalainen kielitieteilijä Rasmus Rask on esittänyt, että grönlannin kieli on sukua uralilaisille kielille, mitä ei ole kuitenkaan kyetty todistamaan. Kielen agglutinatiivinen rakenne ja sanahahmot ovat samantapaisia kuin esim. suomessa.lähde?
Suomeksi: »Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.»
↑Bjørnum, Stig: Grønlandsk grammatik. Nuuk: Atuagkat, 2003. ISBN 978-87-90133-14-6(tanskaksi)
↑Hagerup, Asger: A Phonological Analysis of Vowel Allophony in West Greenlandic. 2011, NTNU. (englanniksi)
↑Rischel, Jørgen: Topics in West Greenlandic Phonology. Kööpenhamina: Akademisk Forlag, 1974. ISBN 87-500-1438-2(englanniksi)
↑Rischel, Jørgen. Grønlandsk sprog. Den Store Danske Encyklopædi Vol. 8, Gyldendal (tanskaksi)
↑Fortescue, Michael: West Greenlandic. Routledge, 1984. ISBN 0-7099-1069-X(englanniksi)
↑Sadock, Jerrold: Noun incorporation in Greenlandic: A case of syntactic word-formation. Language, 1980, 57. vsk, nro 2, s. 300–319. doi:10.1353/lan.1980.0036JSTOR:413758(englanniksi)
