Soinniton alveolaarinen sibilantti on niin sanottu tavallinen s-äänne, joka esiintyy useimmissa kielissä.^[1] Kansainvälisessä foneettisessa aakkostossa sen merkki on [s]. Suomen kielessä se on ainoa kotoperäinen sibilantti.

Soinnitonta alveolaarista sibilanttia määrittävät seuraavat foneettiset parametrit:

• Fonaatio on soinniton, mikä tarkoittaa sitä, että äänihuulet eivät osallistu äänen tuottamiseen.
• Ääntöpaikka on alveolaarinen, mikä tarkoittaa, että kieli sijoittuu hammasvallin tuntumaan.
• Ääntötapa on sibilantti eli kouruäänne, hankausäänteen erityistyyppi, jossa ilma virtaa vapaasti kielen muodostamaa kourumaista väylää pitkin.

Soinniton alveolaarinen sibilantti kirjoitetaan

• latinalaisia aakkosia käyttävissä kielissä useimmiten s, kuitenkin esimerkiksi unkarissa sz. Saksan kielessä kahdennettu [s] saatetaan kirjoittaa myös ß. Muun muassa englannissa ja ranskassa se kirjoitetaan e:n, i:n ja y:n edellä joskus myös c:llä, ranskassa muiden vokaalien edellä toisinaan ç.
• kyrillisissä kirjaimissa äännettä vastaa kirjain C, joka on ulkonäöltään identtinen latinalaisen C-kirjaimen kanssa, mutta on eri kirjain.
• Kreikan kielessä [s]-äänne merkitään kirjaimella Σ (Sigma).
• Heprean kielessä [s] merkitään joko Samekhilla (ס) tai Šinillä (ש).