Gilbert Jean Marco Brulé (s. 1. tammikuuta1987Edmonton, Alberta, Kanada) on kanadalainen jääkiekkoilija ja olympiamitalisti, joka pelaa KHL:nkiinalaisjoukkueKunlun Red Starissa. Hän on pelipaikaltaan keskushyökkääjä,[1] mutta osaa pelata myös laidassa.[2] Brulé oli nuorena ikäluokkansa lupaavimpia pelaajia, sillä Columbus Blue Jackets varasi hänet koko NHL:n varaustilaisuuden kuudentena pelaajana vuonna 2006. Brulén ura ei kuitenkaan koskaan lähtenyt odotuksien edellyttämään lentoon, johon vaikutti osaksi lukuisat loukkaantumiset. Brulé teki kuitenkin uran NHL:ssä pelaten pääasiassa alemmissa ketjuissa.[3] Hän pelasi liigassa yhteensä 299 runkosarjaottelua tehopistein 43+52=95 ja 12 playoff-ottelua tehopistein 2+1=3 sekä keräten yhteensä 156 jäähyminuuttia. Brulé lopetti uransa kertaalleen tammikuussa 2014,[4] mutta hän palasi kaukaloihin samana vuonna ja on pelannut neljä viimeisintä kautta KHL:ssä.
Elite Prospects -sivuston Erik K. Pirin mukaan hän on energinen ja röyhkeästi pelaava hyökkääjä, joka on hyvä luistelemaan ja tykkää pelata fyysisesti. Brulélla on kuitenkin myös paljon hyvän pelintekijän ominaisuuksia ja hän tekee kohtalaisen hyvin pisteitä. Brulé ei ole fyysiseen pelityyliinsä nähden kuitenkaan kovin isokokoinen pelaaja ja hän on altistunut tämän vuoksi myös loukkaantumisille. Bruléa verrattiin juniorina pelityyliltään muun muassa Michael Pecaan.[5] Hän laukoo oikealta.[2]
Edmontonissa syntynyt Brulé aloitti jääkiekkoilun omien sanojensa mukaan 4-vuotiaana Brittiläisen KolumbianVancouverissa.[6]Vancouver Giants varasi hänet koko WHL:n varaustilaisuuden ensimmäisenä pelaajana kesällä 2002. Brulé pelasi kauden 2002–2003 vielä suurimmaksi osaksi BCHL-junioriliigan Quesnel Millionairesissa, jonka toiseksi paras pistemies hän oli tehoilla 32+25=57. Brulé valittiin kauden päätteeksi liigan Interior-divisioonan parhaaksi tulokaaksi. WHL:n tulokaskaudellaan 2003–2004 hän oli Giantsin toiseksi paras pistemies Adam Courchainen jälkeen tehoilla 25+35=60.[1] Brulé palkittiin kauden päätteeksi liigan parhaana tulokkaana Jim Piggott Trophylla. Hänestä tuli näin ollen Giantsin kolmivuotisen seurahistorian ensimmäinen WHL-palkinnon voittanut pelaaja.[7] Brulé valittiin myös koko katto-organisaation, CHL:n tulokkaiden tähdistökentälliseen.[2]
Kaudella 2004–2005 Brulé oli Vancouver Giantsin paras pistemies ja maalintekijä tehoilla 39+48=87. Hän teki joukkueen seurahistorian uuden piste-ennätyksen, jonka kuitenkin rikkoi Casey Pierro-Zabotel kaudella 2008–2009. Tuolloin Brulén ennätyksen ohitti myös Evander Kane.[8] Brulé jakoi koko WHL:n pistepörssin kolmannen sijan Brandon Wheat KingsinTim Konsoradan kanssa. Maalipörssissä hän sijoittui viidenneksi. Brulé palkittiin pelaamisen ohella suoritettujen high school -opintojensa myötä CHL Scholastic Player of the Year -palkinnolla ja hänet valittiin liigan läntisen konferenssin ensimmäiseen tähdistökentälliseen[2] sekä koko CHL:n toiseen tähdistökentälliseen.[9] Brulé pelasi kauden aikana myös CHL Top Prospects Gamessa, jossa hän onnistui tekemään kypärätempun. Brulé valittiin tähdistöottelun päätteeksi Team Cherryn ottelun parhaaksi pelaajaksi.[10]
NHL-varaus ja kausi 2005–2006
Bruléa pidettiin juniorina erittäin lupaavana pelaajana, sillä ennen kautta 2004–2005 International Scouting Services (ISS) listasi hänet rankingissaan NHL:n varaustilaisuuteen 2005 toiseksi edellään vain Sidney Crosby.[11] Kauden päätyttyä ISS listasi Brulén neljänneksi.[12]Columbus Blue Jackets varasi hänet lopulta varaustilaisuuden kuudentena pelaajana.[5] Brulésta tuli Vancouver Giantsin seurahistorian pienimmällä numerolla NHL:ään varattu pelaaja, kunnes Evander Kane varattiin joukkueesta neljäntenä pelaajana vuonna 2009.
Brulé oli harjoituskaudella 2005–2006 Columbus Blue Jacketsin paras pistemies Nikolai Žerdevin kanssa tehoilla 2+3=5. Lokakuussa 2005 hän solmi seuran kanssa kolmivuotisen tulokassopimuksen.[13] Brulé teki NHL-debyyttinsä runkosarjan avauskierroksella 5. lokakuuta2005 vieraissa Washington Capitalsia vastaan. Hän sai ottelussa jääaikaa 12.42 minuuttia ja keräsi syöttöpisteen Dan Fritschen tekemään avausmaaliin. Seuraavassa ottelussa Brulé kuitenkin sai vakavan vamman rintakehäänsä jouduttuaan Calgary FlamesinRoman Hamrlíkin taklaamaksi.[14] Hän oli sivussa 18 ottelua, kunnes paluuottelussaan 20. marraskuuta 2005 Brulé teki NHL-uransa avausmaalin vieraissa Phoenix CoyotesinDavid LeNeveun taakse.[15] Jo saman kuun lopulla hän kuitenkin loukkaantui uudestaan murrettuaan jalkansa ottelussa Minnesota Wildia vastaan. Brulé ehti pelata Blue Jacketsissa kaikkiaan seitsemän runkosarjaottelua tehopistein 2+2=4.[16]
Brulén kuntouduttua tammikuussa 2006 Blue Jackets lähetti hänet takaisin Vancouver Giantsin WHL-joukkueeseen.[17] Koska Brulé oli pelannut alle kymmenen NHL-ottelua, Blue Jackets ei menettänyt siirrossa kokonaista tulokassopimusvuotta. Brulé teki WHL:n runkosarjassa 27 ottelussa 38 tehopistettä. Hänet valittiin liigan helmikuun 2006 kuukauden pelaajaksi sekä kuukauden aikana kerran viikon pelaajaksi.[18] Kolmen ensimmäisen playoff-ottelun jälkeen Brulé valittiin sekä WHL:n että koko CHL:n viikon pelaajaksi.[19] Seuraavan kerran hän sai samat tunnustukset kahden ensimmäisen finaaliottelun jälkeen tehtyään niissä Moose Jaw Warriorsia vastaan tehot 5+4=9. Brulé voitti lopulta koko WHL:n pudotuspelien piste- ja maalipörssin tehoilla 16+14=30 sekä jakoi tehotilaston voiton joukkuetovereidensa Paul Albersin ja Cody Fransonin kanssa lukemalla +14. Hän johdatti Giantsin kauden päätteeksi heidän seurahistoriansa ensimmäiseen WHL:n mestaruuteen, Ed Chynoweth Cupiin. Brulé palkittiin pudotuspelien arvokkaimpana pelaajana.[2] Hänet valittiin myös liigan itäisen konferenssin toiseen tähdistökentälliseen.[9]
Vancouver Giants eteni WHL-mestaruutensa myötä Memorial Cupiin, jonka piste-, maali- ja syöttöpörssin Brulé voitti tehoilla 6+6=12. Hänet palkittiin pistepörssivoitostaan Ed Chynoweth Trophylla ja valittiin turnauksen tähdistökentälliseen.[2][9]
Noin neljä ja puoli vuotta Brulén juniorivuosien jälkeen Vancouver Giants järjesti hänelle seremonian 28. tammikuuta2011 pelatussa ottelussa Kamloops Blazersia vastaan. Brulésta tuli seuran neljäs alumnipelaaja, joka nimetään Giantsin kotiareena Pacific Coliseumin "Ring of Honouriin". Hän sai näin ollen hallia kiertävään "kehään" oman kyltin, jossa on Brulén kuva ja Giantsissa käyttämä pelinumero 17.[20] Kauden 2010–2011 päätteeksi seuran fanit äänestivät Giantsin kymmenvuotisen historian kymmenen kaikkien aikojen parasta pelaajaa. Brulé sijoittui äänestyksessä toiseksi edellään vain Milan Lucic.
Tulokasvuodet Columbus Blue Jacketsissa ja siirto Edmonton Oilersiin
Kausi 2006–2007 oli Brulélle varsinainen tulokaskausi NHL:ssä. Hän jäi Columbus Blue Jacketsissa kuitenkin vähemmälle peliajalle alkukaudella, mutta Brulén peliaika ja motivaatio kuitenkin nousivat, kun Gerard Gallantin joukkueen päävalmentajana marraskuussa 2006 korvasi Ken Hitchcock. Hänen roolinsa oli kuitenkin pääasiassa nelosketjussa. Brulé teki kauden aikana kaikkiaan 78 runkosarjaottelussa tehot 9+10=19. Kaudella 2007–2008 Brulé ehti tehdä NHL:ssä 61 ottelussa tehot 1+8=9, kunnes tammikuussa 2008 Blue Jackets lähetti hänet ensimmäisen kerran farmijoukkue Syracuse Crunchiin, AHL:ään. Noin kuukautta myöhemmin Brulé palasi taas Blue Jacketsin NHL-vahvuuteen. Joukkueen kauden päätyttyä hän palasi taas loppukaudeksi Crunchiin vahvistamaan joukkuetta AHL:n pudotuspeleihin.[21]
Heinäkuussa 2008 Blue Jackets kauppasi Brulén Edmonton Oilersiin vaihdossa Raffi Torresiin.[22] Kauden 2008–2009 hän aloitti kuitenkin AHL-joukkue Springfield Falconsissa,[23] jossa Brulé pelasi lopulta suurimman osan kaudestaan. Hän pelasi kauden aikana NHL:ssä 11 runkosarjaottelussa tehopistein 2+1=3. Elokuussa 2009 Brulé teki Oilersin kanssa vuoden mittaisen ja kaksisuuntaisen jatkosopimuksen.[24][25] Hän pelasi kauden 2009–2010 kokonaan seuran NHL-vahvuudessa. Brulé teki NHL:n yhden kauden piste-ennätyksensä tehtyään 65 runkosarjaottelussa tehot 17+20=37, joilla hän oli Oilersin toiseksi paras maalintekijä ja kolmanneksi paras pistemies.[1] Brulén kausi jäi kuitenkin hieman rikkonaiseksi pienten vammojen vuoksi.[21] Hän oli kauden jälkeen pitkään ilman sopimusta, mutta Brulé vältti kuitenkin välimieskäsittelyn. Hän teki lopulta heinäkuussa 2010 Oilersin kanssa kaksivuotisen, yksisuuntaisen ja 3,7 miljoonan dollarin arvoisen jatkosopimuksen.[26][27]
Kausi 2010–2011 Brulélla jäi vain 41 ottelun mittaiseksi loukkaantumisten vuoksi. Tammikuussa 2011 hän joutui 23 ottelun ajaksi sivuun vatsavamman vuoksi ja maaliskuussa Brulé joutui kuuden ottelun vuoksi sivuun aivotärähdyksen vuoksi. Pian tämän jälkeen hän joutui jättämään neljä viimeistä runkosarjaottelua väliin uuden päävamman vuoksi.[21]
Phoenix Coyotes ja uran hetkellinen lopettaminen
Kesäkuussa 2011 Edmonton Oilers ilmoitti kauppaavansa Brulén ja neljännen kierroksen varausvuoron Los Angeles Kingsiin vaihdossa Oilersin pitkäaikaisena luottohyökkääjänä tunnettuun Ryan Smythiin. Brulén siirto kuitenkin kariutui, sillä hän ei ollut kuntoutunut keväällä saamastaan päävammasta, eikä loukkaantunutta pelaajaa saa kaupata tai asettaa siirtolistalle. Koska Brulén sopimusta ei voitu ostaa ulos, Kingsin toimitusjohtaja Dean Lombardi toivoi saavansa Oilersilta pienipalkkaisemman pelaajan. Kingsiin Smythia vastaan matkasi lopulta Colin Fraser ja kesän 2012 seitsemännen kierroksen varausvuoro.[28]
Brulé ehti kuntoutua Oilersin syksyn 2011 harjoitusleirille, mutta hänelle ei kuitenkaan löytynyt paikkaa seuran NHL-vahvuudesta ja Oilers asetti Brulén siirtolistalle. Koska mikään toinen joukkue ei napannut häntä vuorokauden sisällä, Oilers lähetti Brulén farmijoukkue Oklahoma City Baronsiin. Tammikuussa 2012 Oilers kutsui hänet NHL-vahvuuteensa paikkaamaan Ryan Nugent-Hopkinsin ja Jordan Eberlen poissaoloja. Brulén täytyi kuitenkin ennen NHL-nostaan läpäistä siirtolista, josta hänet nappasi Phoenix Coyotes.[29][30] Brulé pelasi loppukauden seuran NHL-vahvuudessa tehden runkosarjassa 33 ottelussa 14 tehopistettä.
Kaudeksi 2012–2013 Brulé siirtyi osaksi NHL:n työsulun vuoksi SveitsinNational League A:nZSC Lionsiin. Hän ehti pelata siellä 14 runkosarja- ja kolme European Trophy -ottelua, kunnes Brulén sopimus purettiin lokakuussa 2012, jolloin hänen täytyi palata kotimaahansa henkilökohtaisista syistä. Brulé ei pelannut enää loppukaudella missään. Syksyllä 2013 hän osallistui try-out -sopimuksella Phoenix Coyotesin harjoitusleirille,[21] jonka päätteeksi Brulé jäi ilman jatkosopimusta.[31] Lokakuussa hän siirtyi kuitenkin ammattilaistry-outin kautta seuran farmijoukkue Portland Piratesiin, AHL:ään.[32]
Marraskuussa Brulé teki loppukauden 2013–2014 kattavan esisopimuksen KHL-joukkue Metallurg Magnitogorskin kanssa.[33] Hänen siirtonsa kuitenkin kariutui viime hetkellä, kun Brulé teki Coyotesin kanssa vuoden mittaisen ja kaksisuuntaisen sopimuksen.[34][35] Hän pelasi pääasiassa NHL:n ja AHL:n välillä ja sai Coyotesissa tililleen kolme ottelua. Joulukuun 2013 lopulla Brulé ei enää suostunut siirtymään farmiin, joten seura lopulta hyllytti hänet.[36] Brulé ilmoitti tammikuun 2014 alussa, pian 27 vuotta täytettyään lopettavansa koko pelaajauransa.[4] Coyotesin toimitusjohtaja Don Maloneyn mukaan häntä kiinnosti ura palomiehenä.[37]
Paluu kaukaloihin ja KHL-sopimus
Noin viisi kuukautta lopettamispäätöksensä jälkeen, toukokuussa 2014 Brulé teki vuoden mittaisen sopimuksen KHL-joukkue Avtomobilist Jekaterinburgin kanssa.[38] Hän oli kymmenellä osumallaan joukkueen toiseksi paras maalintekijä Anton Lazarevin jälkeen, mutta Brulén kausi päättyi kuitenkin jo runkosarjan lopulla. Kaudeksi 2015–2016 hän siirtyi jatkamaan KHL-uraansa vuoden mittaisella sopimuksella kroatialaisjoukkueMedveščak Zagrebiin.[39] Brulé oli 13 osumallaan joukkueen toiseksi paras maalintekijä Patrick Bjorkstrandin kanssa.[2] Huhtikuussa 2016 hän teki Medveščakin kanssa vuoden mittaisen jatkosopimuksen.[40]
Kauden 2016–2017 päätyttyä Brulélla oli Medveščakista paras teholukema (+3). Hän siirtyi kuitenkin kesken kauden, lokakuussa 2016 kevääseen 2018 asti ulottuvalla sopimuksella Neftehimik Nižnekamskiin.[41] Brulé oli joukkueen kolmanneksi paras pistemies tehoilla 12+20=32. 20. marraskuuta2016 hänet valittiin KHL:n viikon hyökkääjäksi.[2] Heinäkuussa 2017 Neftehimik kauppasi Brulén rahallista korvausta vastaan Traktor Tšeljabinskiin.[42] Hän pelasi siellä kuusi ottelua tehden yhden syöttöpisteen, kunnes syyskuussa Traktor kauppasi Brulén KHL:n kiinalaisjoukkueKunlun Red Stariin vaihdossa Richard Gyngeen.[43] Hän voitti Kunlunin sisäisen piste- ja maalipörssin tehoilla 17+18=35.[2]
Brulé edusti KanadaaPyeongchangin olympiakisoissa 2018, jolloin hän voitti pronssia.[2] Brulén turnaus päättyi kuitenkin välieräotteluun Saksaa vastaan, kun hän taklasi ottelun kolmannessa erässä David Wolfia kyynärpää edellä päähän, jonka seurauksena Wolf putosi jään pintaan liikkumattomana. Brulé sai tilanteesta 5+20-minuutin rangaistuksen ja hän oli pronssiottelun pelikiellossa. Wolf palasi kaukaloihin jo saman ottelun aikana.[44]
Brulè pelasi myös U-18 Junior World Cupissa vuonna 2004, jolloin hän toimi Kanadanvarakapteenina. Brulé teki finaalissa Tšekkiä vastaan Kanadan 4–1-voittoon päättyneen ottelun, kullan ratkaisseen osuman.[45] Brulé edusti myös Canada Pacificin joukkuetta World U-17 Hockey Challengessa vuonna 2004, jolloin hän toimi joukkueen varakapteenina ja voitti hopeaa. Brulé voitti koko turnauksen piste- ja maalipörssin tehoilla 8+5=13.[2]
Muuta
Brulé syntyi Albertan Edmontonissa, mutta muutti perheineen jo varhaisessa iässä Brittiläisen Kolumbian Vancouveriin. Brulén kolme vuotta vanhempi isosisko Leah kuoli vain 12-vuotiaana CP-vamman aiheuttamiin komplikaatioihin, jolloin Gilbert oli 9-vuotias. Gilbert Brulé on myöhemmin tatuoinut siskonsa nimen vasempaan ranteeseensa. Toukokuussa 2010 hän lahjoitti 10 000 dollaria lymfangioomaa sairastaneen edmontonilaispojan perheelle, jolloin poika pääsi leikkaukseen Yhdysvaltain New Yorkiin.[39][46]
Kesäkuussa 2011 Brulé sai mediahuomiota, kun toukokuun lopulla hän ja hänen tyttöystävänsä Kelsey Nicholas ottivat Brittiläisen Kolumbian West Vancouverissa paikallisen purjehdusseuran pihasta kyytiinsä U2-rockyhtyeen laulajan, Bonon sekä hänen avustajansa. Kaksikko oli kävelyllä, mutta sade oli yllättänyt heidät, joten Brulé kyyditsi heidät Horseshoe Bayn alueelle. Kiitokseksi Bono tarjosi pariskunnalle sekä Brulén äidille seuraavalle päivälle backstage-liput U2:n konserttiin Edmontoniin. Brulé puolestaan tarjosi Bonolle lipun NHL:n ensimmäiseen Stanley Cup -finaaliin, jota isännöi Vancouver Canucks. Bono kiitti Bruléa U2:n Edmontonin-keikalla:
»Pidän jääkiekosta, koska sitä pelaavat ovat sellaisia, jotka ottavat liftaajia kyytiinsä. Olen todella kiitollinen. Olen päättänyt, että haluan olla Gilbert Brulé.»
