Gerhard Friedrich Rohlfs (14. huhtikuuta 1831 Vegesack – 2. kesäkuuta 1896 Rüngsdorf^[1]) oli saksalainen Afrikan tutkija.

Gerhard Rohlfs syntyi bremeniläisen lääkärin perheeseen. Hän jätti koulun kesken ja osallistui Saksan–Tanskan sotaan vuosina 1849–1850. Rohlfs opiskeli sen jälkeen lääketiedettä, mutta liittyi sitten armeijaan, josta hän karkasi Ranskan muukalaislegioonaan. Rohlfs osallistui Algerian valloitukseen vuosina 1856–1860 ja toimi lääkärinä Marokon Fèsissä vuosina 1861–1862.^[1]

Rohlfs tutki vuosina 1862–1864 Saharan länsiosia Marokossa ja eteni sitten Touatin ja Ghadamésin kautta Tripoliin. Vuosina 1865–1867 hän matkusti Tripolista Murzuqin kautta Bornuun ja Benuejoelle ja edelleen Guineanlahden rannalle Lagosiin. Vuosina 1868–1869 Rohlfs teki matkan Bengasista Kyrenaikan ja Libyan autiomaan läpi Siwaan ja Aleksandriaan. Vuosina 1873–1874 hän johti saksalaista tutkimusretkikuntaa Egyptissä. Rohlfsin viimeinen matka vuosina 1878–1879 Tripolista Wadaihin epäonnistui, mutta hän kävi ensimmäisenä eurooppalaisena Kufran keitailla ja palasi sitten Bengasiin.^[1][2]

Rohlfs kävi Vilhelm I:n lähettiläänä Yohannes IV:n luona Etiopiassa vuosina 1880–1881. Vuosina 1884–1885 hän toimi Saksan pääkonsulina Sansibarissa.^[1]

Rohlfs oli tutkijana itseoppinut ja hänen tieteelliset havaintonsa vaikuttavat usein harrastelijamaisilta. Hänen tutkimusmatkansa voidaan nähdä osana varhaista saksalaista kolonialismia.^[1]