Alue on äärimmäisen kuiva ja sen luonnonvarainen kasvillisuus vähäistä. Elämän keitailla tekee mahdolliseksi pohjavesi, jota hyödynnetään perinteisen kastelujärjestelmän foggaran sekä nykyaikaisten vesipumppujen avulla. Asutus on keskittynyt kahteentoista linnoitettujen kylien eli ksarien ryhmään. Asuttuja ksareja on yhteensä 248.[1]
Touatin varhaisimmat asukkaat olivat zenata-ryhmän berbereitä. Nykyään berberin kieli on lähes kokonaan väistynyt arabian tieltä. Keskiajalla keitaalla asui myös juutalaisia, joiden islaminuskoon käännytetyt jälkeläiset muodostavat mhadjiriyya-nimisen ryhmän. Kanta-asukkaiden joukossa on myös mustaihoisia haratineja. Uudempia tulokkaita ovat arabit.[1]
Touat toimi keskiajalla Saharan ylittävän karavaanikaupan välietappina. Sen kautta kuljetettiin erityisesti Sudanista tuotuja mustia orjia. Alue kuului pitkään Marokon hallitsijoiden valtapiiriin.[1]
Lähteet
↑ abcdThe Encyclopaedia of Islam, new edition, volume X, s. 757–758. Leiden: Brill, 2000. ISBN 90-04-11211-1
↑The Encyclopaedia of Islam, new edition, volume XII (supplement), s. 328. Leiden: Brill, 2004. ISBN 90-04-13974-5