Etelä-Afrikka on historiallisesti ollut monikielinen ja monikulttuurillinen maa. Virallisten kielten määrä kansallisella tasolla on Etelä-Afrikassa maailman suurimpia. Yhtenäisen Etelä-Afrikan perustamisen jälkeen vuonna 1910 maan virallisiksi kieliksi määriteltiin englanti ja hollanti. Hollanti korvattiin afrikaansilla 15 vuotta myöhemmin. Vuodesta 1974 lähtien maan apartheid-hallinto määräsi, että mustien kouluissa opetuskieliksi tulisivat englanti ja afrikaans.[1] Vuonna 1996 voimaan astunut perustuslaki lisäsi virallisten kielten määrän yhteentoista.
Suurin osa maan väestöstä puhuu useampaa kieltä. Valkoinen väestö on yleensä kaksikielistä (englanti ja afrikaans) ja musta väestö puhuu yleensä kolmea tai neljää kieltä sujuvasti, mikä johtuu siitä, että bantukielten puhujat ymmärtävät toisiaan melko hyvin ja he osaavat lisäksi englantia ja afrikaansia.[1] Englannin kielen asema lingua francana ja etenkin korkeakoulutuksen ja liike-elämän kielenä on vahva.[6][7]
Afrikaansin käyttö on ollut laskussa apartheidin kaaduttua. Syynä on ennen kaikkea se, että kieli nähdään entisten sortajien kielenä. Lisäksi afrikaans ottaa yhä runsaammin vaikutteita englannista.[1][8]
Virallisten kielten lisäksi Etelä-Afrikassa puhutaan myös muita kotoperäisiä kieliä. Näiden osuus on kuitenkin vähäinen: 828 258 eli noin 1,6 % koko väestöstä.[7] Etelä-Afrikassa puhuttavilla khoisankielillä ei ole virallista asemaa ja nämä kielet ovat uhanalaisia.[12]
.svg)