Enontekiön Lappi (EnL, lat.Lapponia enontekiensis) [1] on Suomen toiseksi pohjoisin luonnontieteellinen maakunta ja eliömaakunta Enontekiön kunnan alueella. Enontekiön Lappi kuuluu pohjoisboreaaliseen vyöhykkeeseen ja alueen pohjoisosassa sijaitsee Kölivuoristoon kuuluva Käsivarren Yliperä, missä sijaitsevat Suomen kaikki yli tuhannen metrin korkeuteen yltävät vuoret. Maakunnan rajanaapureita ovat Kittilän Lappi (KiL) ja Inarin Lappi (InL) Suomessa, Torne lappmark (TL) Ruotsissa ja Troms (Tr) sekä Vest-Finnmark (VFi) Norjassa.
Alueen pohjoispuolella oli 1996 mennessä tavattu 148 lintulajia, joista 97 on pesiviä. [2] Enontekiön Hetassa tavatuista linnuista harvinaisimpia ovat mehiläissyöjä, isokihu, pikkutuulihaukka ja ruostesiipirastas. [3]
Kasvillisuus ja kasvisto
Enontekiön Lapissa kasvillisuus muuttuu suuresti etelä-pohjoissuunnassa. Alue sijaitsee havupuiden pohjoisella kasvurajalla. Kuusimetsiä on aivan Enontekiön eteläosassa ja männyn pohjoisraja kulkee kunnan puolessavälissä. Tunturikoivu muodostaa metsänrajan noin 600 metrin korkeudella. Käsivarren pohjoisosan kasvillisuutta monipuolistavat kaledonisten kivikerrostumien dolomiitti ja ultraemäksiset syväkivet. [4]
Putkilokasvit
Enontekiön Lapin Lätäsenon pohjoispuolisesta osasta on 2000-luvun alkuun mennessä löydetty 678 putkilokasvitaksonia, joista suurin osa on alueella alkuperäisiä. [5] Niistä 40 ei esiinny muualla Suomessa (risteymiä ja pikkulajeja lukuun ottamatta): [6]
Lähes kaikki näistä lajeista ovat uhanalaisia tai lähes uhanalaisia. [7]
Edellä mainittujen kasvilajien lisäksi pikkulehdokin (CR) (Platanthera obtusata ssp. oligantha) ainoa kasvupaikka Suomessa on löydetty Enontekiön alueelta Kilpisjärveltä.[8][9]
↑Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio, s. 12. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9