Rikkileinikki

Rikkileinikki
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa: Äärimmäisen uhanalainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Koppisiemeniset Angiospermae
Kladi: Aitokaksisirkkaiset Eudicots
Lahko: Ranunculales
Heimo: Leinikkikasvit Ranunculaceae
Alaheimo: Ranunculoideae
Tribus: Ranunculeae[1]
Suku: Leinikit Ranunculus
Laji: sulphureus
Kaksiosainen nimi

Ranunculus sulphureus
Sol.[2]

Katso myös

  Rikkileinikki Wikispeciesissä
  Rikkileinikki Commonsissa

Rikkileinikki (Ranunculus sulphureus) on pohjoisen pallonpuoliskon arktisilla alueilla tavattava pieni leinikkikasveihin (Ranunculaceae) kuuluva kasvi. Suomessa rikkileinikki on harvinainen Käsivarren Lapin kasvi ja luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi[3].

Elinympäristö ja koko

Rikkileinikkikasvusto.

Rikkileinikki on monivuotinen ja kasvaa 6–15 cm korkeaksi, hedelmävaiheessa jopa 25 cm korkeaksi. Kasvin varsi on pysty, haaraton ja yläosasta ruskeakarvainen. Aluslehdet ovat pitkäruotisia. Lehden lapa on 1–3 cm leveä, leveän suippotyvinen ja matalasti 5–7-halkoinen. Varsilehdet ovat ruodittomia ja syvään liuskaisia, liuskat ovat kapeanpuikeita tai lähes soikeita. Tummankeltaisia kukkia on vain yksi varren latvassa. Kooltaan kukka on noin kahden sentin levyinen ja siinä on kaksi kehäkiehkuraa. Pitkään säilyvät verholehdet ovat n. 5 mm pitkiä ja tiheään ruosteenruskeakarvaisia. Terälehdet ovat 7–12 mm pitkiä ja mesikuopallisia. Kukkapohjus on tiheäkarvainen. Rikkileinikki kukkii Suomessa heinä-elokuussa. Kasvin hedelmistö on leveyttään korkeampi. Siihen kehittyy noin 1,5–2 mm pituisia pähkylöitä, joissa on jokseenkin suora, noin puolet pähkylän pituudesta oleva ota.[4] Muiden leinikkien tavoin myös rikkileinikki on myrkyllinen laji.[5]

Rikkileinikki muistuttaa läheisesti hieman hennompaa lumileinikkiä (R. nivalis), mutta tämän aluslehdet ovat herttatyvisiä ja kukkapohjus on kalju.[5]

Levinneisyys

Rikkileinikkiä tavataan laajalla alueella pohjoisen pallonpuoliskon arktisilla alueilla. Sitä kasvaa Fennoskandian pohjoisimmassa osassa Norjassa, Ruotsissa, Suomessa ja Kuolan niemimaalla, Pohjois-Siperiassa, Alaskassa, Pohjois-Kanadassa, Grönlannissa sekä Huippuvuorilla.[6] Suomessa rikkileinikkiä kasvaa ainoastaan Enontekiöllä Käsivarren suurtuntureilla, muun muassa Haltin seudulta.[7][8]

Suomessa rikkileinikki on taantunut. Vuoden 2000 uhanalaisuusarvioinnissa se luokiteltiin vaarantuneeksi ja vuonna 2010 erittäin uhanalaiseksi. Vuonna 2019 laji luokiteltiin äärimmäisen uhanalaiseksi.[3]

Elinympäristö

Rikkileinikki kasvaa tunturipaljakan sulavesipuroissa ja valuvetisillä lumenviipymäpaikoilla. Laji on kalkinsuosija.[5] Suomessa laji kasvaa keskipaljakalla korkeintaan 1050 metrin korkeudella.[8]

Lähteet

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998. ISBN 951-45-8166-0.
  • Väre, Henry: Rikkileinikki. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Ryttäri, Terhi & Kettunen, Taina, Helsinki: Suomen ympäristökeskus, 1997, s. 226. ISBN 951-26-4256-5.

Viitteet

  1. ↑ Stevens, P. F.: Ranunculaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 1.4.2021. (englanniksi)
  2. ↑ Ranunculus sulphureus Sol. Plants of the World Online. Viitattu 1.4.2021. (englanniksi)
  3. ↑ a b Rikkileinikki – Ranunculus sulphureus Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 5.2.2022.
  4. ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 75, 82.
  5. ↑ a b c Retkeilykasvio 1998, s. 82.
  6. ↑ Den virtuella floran: Polarsmörblomma (myös levinneisyyskartat) (ruotsiksi) Viitattu 8.12.2011.
  7. ↑ Lampinen, R. & Lahti, T.: Kasviatlas 2018: Rikkileinikin levinneisyys Suomessa Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Viitattu 5.2.2022.
  8. ↑ a b Väre 1997, s. 226.

Aiheesta muualla