Englannin Itä-Intian kauppakomppania oli suurin useasta Itä-Intian komppaniasta, joita perustettiin varsinkin 1600-luvulla Euroopassa Itä-Intiankauppaa varten, joka niillä oli yksinoikeutena.
Englannin Itä-Intian kauppakomppania loi Englannin siirtomaavallan Intiassa, Englannin kuningatar Elisabet I:n takaamalla Kuninkaallisella perustuskirjalla 31. joulukuuta 1601. Kuninkaallinen perustuskirja antoi uudelleen perustetulle HEIC:lle (Honourable East India Company) 21 vuoden yksinoikeuden kaikkeen kauppaan Itä-Intiassa. Itä-Intia viittaa tässä varsinaiseen Intiaan sekä Kaakkois-Aasiaan erotuksena KaribianmerenLänsi-Intiasta.
Yhtiön toiminta laajeni pelkästä kaupankäynnistä Intian ja muiden Aasian alueiden hallitsemiseen poliittisin ja sotilaallisin keinoin. Komppania hajotettiin vuonna 1858 Intian sepoykapinan tapahtumien seurauksena, minkä jälkeen Intian hallinto siirtyi Britannian alaisuuteen.
Yhtiö oli perustettu ”Lontoon kauppiaiden Itä-Intian kaupan yhtiöksi”.[1] Yhtiöllä oli 125 osakkeenomistajaa ja pääomaa 72 000 puntaa. 1600-luvun lopulla osakkeesta maksettiin 500 puntaa kappaleelta ja niistä 25 prosentin osingot.[2]Hollantilaisten valvoman maustekaupan vuoksi englantilaiset eivät olleet voineet perustaa satamaa Itä-Intiaan. Yhtiölle kuuluvat laivat saapuivat kuitenkin Intiaan ja lastasivat Suratissa. Seuraavina kahtena vuotena yhtiön onnistui rakentaa ensimmäinen tehdas Bengalinlahdelle. Yhtiötä johti yksi kuvernööri ja 24 johtajaa. He muodostivat johtajien neuvoston ja yhtiön hallituksen, jonka jäsenillä täytyi olla vähintään 2 000 punnan osakekanta. Yhtiökokouksessa ainoastaan osakkeenomistajilla oli istunto- ja puhevalta. Kauppakomppania oli suuri lainanantaja; tämä oli suurin syy monopoliaseman muodostumiseen.[2]
Yhtiön laajentuminen Intiassa
Kauppakomppania syrjäytti pian portugalilaiset Intian kaupassa. Portugalilaisten tukikohtia olivat Goan, Chittagongin ja Bombayn kaupungit. Yhtiö perusti kauppa-asemia Suratiin, Madrasiin, Bombayhin ja Kalkuttaan. Vuonna 1647 yhtiöllä oli Intiassa 23 kauppa-asemaa ja niissä 90 työntekijää. Kauppakomppania sai oikeudet perustaa linnoituksia ja värvätä joukkoja eri kauppapaikkojensa suojaksi.
Kauppakomppania osti tuotteita Aasiasta pääasiassa hopealla ja osallistui Intian valtamerellä ja Aasiassa toimineiden kansainvälisten kauppaverkostojen toimintaan. Yhtiötä kiinnostivat muun muassa puuvilla, silkki, tekstiilien värjäyksessä käytetty indigonsininen (nykyään farkkujen sininen) väriaine, salpietari (kaliumnitraatti), tee ja oopiumi. Oopiumia yhtiö hankki Intiasta ja vei sitä Kiinaan, minkä seurauksena syttyivät ns. oopiumisodat.
Englantilaisten ja muiden eurooppalaisten valtioiden siirtokunnat Intiassa vuosina 1501–1739.
Elokuussa 1746 ranskalaiset piirittivät Madrasin linnan ja valloittivat kaupungin. Vuoden 1748 rauhanteossa Madras palautettiin Englannin Itä-Intian kauppakomppanialle.[3] Yhtiö taisteli Robert Clivenkenraalikuvernöörin johdolla Joseph François Dupleixin ranskalaisia joukkoja vastaan Arcotissa 1751. Clive voitti taistelun, sillä taistelun aikana oli kova ukkonen. Ranskan palkkaamat muslimipalkkasoturit säikähtivät englantilaisten pelottomuutta ukonilmassa, ja Clive valtasi kaupungin laukaustakaan ampumatta.[4]
Seuraavaksi ranskalaiset hävisivät Trichinopolin taistelussa. Dupleix joutui taistelun hävittyään eroamaan Ranskan Itä-Intian kauppakomppanian palveluksesta.[5]
Robert Cliven komennossa kauppakomppanian asevoimat hyökkäsivät viimeistä itsenäistä Bengalin hallitsijaa Siraj Ud Daulatia vastaan vuonna 1757, ja valloittivat Bengalin.[6]
Siirtomaamonopoli
Ranskan tappio seitsenvuotisessa sodassa (1756–1763) rajoitti Ranskan imperialistisia pyrkimyksiä siirtomaissa, ja myös esti teollisen vallankumouksen vaikutusta ranskalaisissa siirtomaissa. Robert Clive valtasi St. Georgen linnoituksen takaisin kauppakomppanialle. Pariisin rauhansopimuksessa (1763), ranskalaiset menettivät asemansa, säilyttäen ainoastaan kauppapostit pienillä enklaavialueilla Pondicherryssä, Machessa, Karikalissa, Yanamissa, ja Chadernagasissa ilman mitään sotavoimia.
Kauppakomppanian loppu
Sepoykapinan seurauksena hallitus kansallisti Kauppakomppanian vuonna 1858 annetulla lailla. Kauppakomppania menetti hallinnolliset oikeutensa, ja sen asevoimat lakkautettiin. Kauppatoiminta jatkui 1. tammikuuta 1874 asti.
Oopiumikauppa
Kauppakomppania oli perustanut vuonna 1711 kauppapostin Kiinan Kantoniin harjoittaakseen tee- ja hopeakauppaa. Yhtiö muodosti brittiläisen oopiumikaupan monopolin Kalkutassa, josta myytiin oopiumia Kiinaan vuonna 1773. Kiina kielsi oopiumikaupan jo vuonna 1729, minkä jälkeen oopiumia salakuljetettiin Kiinaan; oopiumin kieltolakia alettiin soveltaa tiukemmin vasta 1821. Kauppakomppanian mahti alkoi murentua 1834, kun sen monopolia ei uudistettu.[7] Kiinan asettamat rajoitukset johtivat lopulta ensimmäiseen oopiumisotaan Kauppakomppanian ja Qing-dynastian välillä. Sen johdosta Hongkong liitettiin Britanniaan ja oopiumikauppa Kiinassa vapautettiin.
.svg)
.svg)
