Kuuskoski toimi sosiaali- ja terveysministerinä Kalevi Sorsanpunamultahallituksessa 1983–1987. Vuonna 1990 hän pyrki keskustan puheenjohtajaksi mutta hävisi äänestyksessä Esko Aholle. Keskustan oppositiokauden päätyttyä vuoden 1991 eduskuntavaalien jälkeen Kuuskoski nimitettiin keskustan Esko Ahon johtaman porvarihallituksen sosiaali- ja terveysministeriksi. Hän erosi tehtävästä keväällä 1992 hallituksen tekemien säästöpäätösten vuoksi. Kuuskoski koki, ettei sosiaali- ja terveysministeriölle annettu sananvaltaa säästötoimien kohdentamisesta. Kuuskoski asettui Muutos 94 -kansanliikkeen ehdokkaaksi presidentinvaaleissa 1994 muttei menestynyt. Vuoden 1995 eduskuntavaaleissa hän ei enää ollut ehdolla.[3]
Poliittisen uran jälkeen Kuuskoski työskenteli Mannerheimin Lastensuojeluliitossa ensin ohjelmajohtajana 1995–1997 ja sitten pääsihteerinä vuodesta 1998.[2] MLL:n liittohallitus irtisanoi hänet kesäkuussa 2007 hovioikeudessa vahvistetun pahoinpitelytuomion vuoksi.[4] Kuuskoski sai sakkotuomion entisen lapsiasiamiehen Helena Molanderin pahoinpitelystä. Tapahtuma liittyi lapsiasiamiehen toimen lakkauttamiseen 2004. Helsingin käräjäoikeus oli aiemmin hylännyt syytteet pidettyään Molanderin kertomusta horjuvana.[5]
Kuuskosken setä oli entinen korkeimman hallinto-oikeuden presidentti ja Suomen pääministeri Reino Kuuskoski. Vuonna 1973 Kuuskoski avioitui kokoomuksen kansanedustajan ja puolueen remonttimiehiin kuuluneen Juha Vikatmaan kanssa. Vikatmaa teki itsemurhan vain 33-vuotiaana joulukuun 1974 alussa ja Kuuskosken tytär kuoli seuraavana vuonna heti synnytyksen jälkeen.[3][8]
Kuuskoski avioitui toimittaja Pentti Mannisen kanssa vuonna 1991. Kuuskosken tytär Josefiina syntyi saman vuoden kesäkuussa.[1][3]