Dead End Street on Ray Daviesin kirjoittama ja hänen johtamansa brittiläisenThe Kinks -yhtyeen esittämä kappale ja single vuodelta 1966. Synkähkö laulu käsittelee taloudellista lamaa ja työttömyyttä. Kappaleesta muodostui yhtyeen yhdeksäs top 10 -hitti Britanniassa – single oli parhaimmillaan sijalla 5. Yhdysvaltain Billboard Hot 100 -listalla kappale pääsi sijalle 73. Kappaletta ei julkaistu millään yhtyeen studioalbumilla.
The Kinksin soolokitaristi ja Ray Daviesin pikkuveli Dave Davies on kertonut, että ”Dead End Street” on hänen suosikkejaan Ray Daviesin kirjoittamista kappaleista.[3]
Yhtyeen johtohahmo ja pääasiallinen laulunkirjoittaja, solisti-kitaristi Ray Davies teki kappaleen edellissingle ”Sunny Afternoonin” jatkumoksi.[4] Kyseinen kappale oli käsitellyt verotusta,[5] mutta ”Dead End Streetiin” hän sai innoituksen sosialisti-isältään, joka oli käynyt läpi 1920- ja 30-lukujen laman. Davies pyrki sijoittamaan kyseisen laman moderniin asiayhteyteen. Laulun valmistuttua Davies esitti sen tapojensa mukaisesti isälleen, joka piti kappaleen aiheesta.[4]
Sävyltään synkähkön kappaleen on katsottu tuoneen esiin niin sanotun Svengaava Lontoo -käsitteen kääntöpuolen – työttömyydessä ja talouskriisissä rypevän työväenluokan.[6]
»There’s a crack up in the ceiling. And the kitchen sink is leaking. Out of work and got no money. A sunday joint of bread and honey.» (”Dead End Streetin” ensimmäiset sanat.)
Nauhoitus
Little Green Street – katu, jolla ”Dead End Streetin” promovideo kuvattiin.
”Dead End Streetin” ensimmäinen versio äänitettiin 21. lokakuuta 1966.[7] Nauhoituspaikkana toimi levy-yhtiö Pye RecordsinPye Studiosin studio numero 2 Lontoossa. Lopullinen, singleksi päätynyt versio, äänitettiin saman kuun lopulla.[1] The Kinksin jäsenten lisäksi äänitykseen otettiin mukaan pasunisti, joka legendan mukaan odotti soittovuoroaan paikallisessa pubissa. Studiossa hän oli niin juovuksissa, ettei pystynyt soittamaan kuin yhden oton ennen sammumistaan. Hieman epätarkkaa soittoa on kuitenkin pidetty kappaleen ankeaan tunnelmaan sopivana.[5]
Bassokitaraa kappaleen toisessa basso-osassa soitti John Dalton, joka tuurasi auto-onnettomuudessa loukkaantunutta Pete Quaifea. Toisessa osassa bassoa soitti soolokitaristi Dave Davies. Pianoa kappaleessa soittaa vierailevan muusikon ominaisuudessa Nicky Hopkins.[8]
Julkaisu ja vastaanotto
Single ”Dead End Street” B-puolenaan ”Big Black Smoke” julkaistiin Britanniassa 18. marraskuuta 1966[1] ja Yhdysvalloissa saman kuun 30. päivä.[2] Britanniassa kappaleesta muodostui yhtyeen yhdeksäs top 10 -hitti.[9] Se nousi listalle 26. marraskuuta ja saavutti korkeimman sijoituksensa, viides, 31. joulukuuta 1966. Listaviikkoja kertyi kaikkiaan yksitoista.[10] Kappale ylsi top 10:een myös muun muassa Alankomaissa,[11]Uudessa-Seelannissa[12] ja Länsi-Saksassa.[13] Yhdysvalloissa ”Dead End Street” pääsi Billboard Hot 100 -listalla sijalle 73.[14]
Yhtye kuvasi huumorimielessä Lontoon Kentish Townissa kappaleeseen promovideon, jossa yhtye esitti hautajaiskulkuetta. BBC kuitenkin hyllytti videon hyvän maun vastaisena. Yhtyeen soolokitaristi Dave Davies on myöhemmin tehnyt tästä johtopäätöksensä, jonka mukaan vallitseva köyhyys kyllä myönnettiin, mutta hautajaiskulkuetta ei saanut näyttää televisiossa.[15] Videossa esiintyi myös yhtyeeseen palannut basisti Pete Quaife.[8] Kyseinen filmi innoitti vuonna 2005 Oasis-yhtyettä kappaleen ”The Importance of Being Idle” musiikkivideossa.[16]
”Dead End Street” on saavuttanut menestystä myös kriitikoiden keskuudessa. New Musical Express valitsi sen vuonna 1976 kaikkien aikojen 72:nneksi parhaaksi singleksi.[17] Kappaleesta äänitetty ensimmäinen versio julkaistiin lopulta vuonna 2008 The Kinksin uraa käsittelevällä Picture Book -boksilla.[7]
