Arthur (Or the Decline and Fall of the British Empire) on The Kinksin lokakuussa 1969 julkaistu konseptialbumi, jota edeltäjänsä tapaan pidetään Ray Daviesin suurena taidonnäytteenä. Levy sai erityisesti Yhdysvalloissa positiivista palautetta kriitikoilta. Albumia myös vähäteltiin yritykseksi imitoida The Whon saman vuoden toukokuussa julkaistua Tommy -rockoopperaa, vaikka Arthurin projekti oli jo lähes viimeistelty siinä vaiheessa, kun Tommy julkaistiin.[3]
Albumi on ensimmäinen, jolla soittaa basisti John Dalton.
Taustaa
Levy ja Arthur-henkilö sai inspiraationsa Ray Daviesin siskon aviomiehestä, jonka kanssa Daviesin sisko meni naimisiin ja muutti Australiaan. Tämän ympärille Davies loi fiktiivisen tarinan Arthurin elämänkokemuksista.[3]
Alun perin Arthurista Granada TV:n oli tarkoitus kuvata myös elokuva/tv-ohjelma, ja albumin piti olla siihen soundtrack. Kinks aloitti soundtrackin äänityksen toukokuussa 1969, jotta albumi ilmestyisi samanaikaisesti tv-ohjelman kanssa heinäkuussa. Samoihin aikoihin Granada TV alkoi kuitenkin viivytellä. Yhtiö perusteli tätä sisäisillä ristiriidoillaan, mutta vannoi Arthurin olevan yhä korkealla suunnitelmissaan. Albumin julkaisu venyi ensin elokuuhun, sitten syyskuuhun ja lopulta tv-yhtiö vetäytyi projektista kokonaan. Yhtyeen laulaja-laulunkirjoittaja-kitaristin ja Arhurin käsikirjoittajan Ray Daviesin mukaan teoksen budjetti oli ylittynyt ja yhtiö pyrki säästämään kustannuksissa. Hänen mukaansa myöskään Granada TV:n johto ei ollut samalla aaltopituudella elokuvan tuottajan kanssa.[3]
Julkaisu
Lopulta albumi julkaistiin sekä Isossa-Britanniassa että Yhdysvalloissa lokakuussa 1969.
Arthur oli Yhdysvaltain Billboard-albumilistalla parhaimmillaan sijalla 105, mikä oli siellä kuitenkin yhtyeen paras listasijoitus studioalbumin saralla sitten vuoden 1965 ja Kinks Kinkdom -albumin.
Singlenä julkaistu avausraita ”Victoria” nousi Isossa-Britanniassa listan sijalle 33 ja Yhdysvalloissa sijalle 70.[4][5] ”Victoria” on samalla Arthurin tunnetuin kappale. Muut albumin singlejulkaisut olivat ”Drivin'” ja ”Shangri-La”.
Kappaleet
- Kaikki kappaleet kirjoittanut Ray Davies, ellei toisin mainita.
- Yhtyesovitukset The Kinks.
- Jousi- ja puhallinsovitukset Lew Warburton.
A-puoli
- Victoria – 3.40
- Yes Sir, No Sir – 3.46
- Some Mother's Son – 3.25
- Drivin' – 3.21
- Brainwashed – 2.34
- Australia – 6.46
B-puoli
- Shangri-La – 5.20
- Mr. Churchill Says – 4.42
- She's Bought a Hat Like Princess Marina – 3.07
- Young and Innocent Days – 3.21
- Nothing to Say – 3.08
- Arthur – 5.27
Vuoden 1998 CD-version bonuskappaleet
- Plastic Man – 3.04 (monoversio)
- King Kong – 3.23 (monoversio)
- Drivin' – 3.12 (monoversio)
- Mindless Child of Motherhood – 3.16 (monoversio, säv. Dave Davies)
- This Man He Weeps Tonight – 2.42 (monoversio, säv. D. Davies)
- Plastic Man – 3.04 (stereoversio)
- Mindless Child of Motherhood – 3.16 (stereoversio, säv. D. Davies)
- This Man He Weeps Tonight – 2.42 (stereoversio, säv. D. Davies)
- She's Bought a Hat Like Princess Marina – 3.07 (monoversio)
- Mr. Shoemaker's Daughter – 3.08 (ennenjulkaisematon)
Kokoonpano
- Pete Quaife – bassokitara vuonna 1998 julkaistun cd-version bonusraidoilla 13, 14, 17, 18, 20, 22
Tuotanto
- Ray Davies – tuottaja
- Lew Warburton – orkesterinjohtaja
- Andrew Hendriksen – äänittäjä
- Brian Humphries – äänittäjä kappaleessa "Drivin'"
- Bob Lawrie – kansitaide
- Äänitetty Pye -studioilla Lontoossa
Lähteet