Charleroi

Charleroi
Tchålerwè
Näkymä Charleroihin
Näkymä Charleroihin
lippu
lippu
vaakuna
vaakuna

Charleroi

Koordinaatit: 50°24′00″N, 04°26′00″E

Valtio Belgia
Alue Vallonia
Provinssi Hainaut
Arrondissementti Charleroi
Perustettu 1666 (linnoitus)
Hallinto
 – Pormestari Paul Magnette
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 102,1[1] km²
Väkiluku (2016) 202 182[1]
 – Väestötiheys 1 980,2[1] as./km²









Charleroi (vallon. Tchålerwè) on kaupunki Belgian Vallonian alueella Hainaut’n provinssissa. Kaupungissa on arviolta 202 182 asukasta (vuonna 2016) ja sen pinta-ala on 102,1 neliökilometriä. Kaupungin asukastiheys on siten 1 980,2 asukasta neliökilometrillä.[1] Charleroi on asukasluvultaan Vallonian suurin ja Belgian neljänneksi suurin kaupunki.

Kaupunki on saanut nimensä Charnoy-nimisestä kylästä. Vuonna 1666 espanjalaiset rakensivat sinne linnakkeen, joka nimettiin Charleroiksi Espanjan kuningas Kaarle II:n mukaan.

Charleroi on tärkeä metalliteollisuuskaupunki. Sen ympäristössä on huomattavia kivihiiliesiintymiä, mutta runsaiden kuonakasojen todistama aktiivinen kaivostoiminta on nykyään tyrehtynyt. Kaupunki tuli sittemmin tunnetuksi murhaaja Marc Dutroux'n kotikaupunkina.[2]

Hollantilaisen De Volkskrant -lehden äänestyksessä Charleroi valittiin maailman rumimmaksi kaupungiksi vuonna 2008.[3] The Telegraph nimesi sen Euroopan masentavimmaksi kaupungiksi.[2] Turistioppaat ovat pyrkineet ottamaan kaiken irti kaupungin huonosta maineesta, ja he järjestävät kiertokäyntejä, joissa vierailijoille esitellään vain kaupungin huonoimpia puolia.[2][4][5]

Lähteet

  1. a b c d Belgium: Major Cities and Communes Citypopulation.de. Viitattu 8.10.2016.
  2. a b c Charleroi: the most depressing city in Europe becomes more depressing by the day The Telegraph. Viitattu 28.8.2022.
  3. De winnaars: en Charleroi Almere de Volkskrant. 1.3.2008. Viitattu 28.8.2022. (hollanti)
  4. Maailman rumimmaksi nimetty kaupunki löytyy Belgiasta – tällainen se on Iltalehti. Viitattu 28.8.2022.
  5. An urban safari in the ugliest city in the world The Brussels Times. 14.9.2020. Viitattu 27.3.2024. (englanniksi)

Aiheesta muualla