Carlo Urbani (1956 Anconan lähistö – 29. maaliskuuta 2003 Bangkok) oli italialainen lääkäri.[1][2]
Urbani valmistui Anconan yliopistosta vuonna 1981, erikoistui tartuntatauteihin Messinan yliopistossa kolmen vuoden ajan ja pääsi vuonna 1990 Maceratan sairaalan tartuntatautien laitoksen varajohtajaksi. Hän osallistui Maailman terveysjärjestön työhön ensimmäisen kerran vuonna 1993 Malediiveilla.[2] Hän työskenteli Maailman terveysjärjestön palveluksessa myös Mauritaniassa[1] ja oli jo opiskeluaikanaan vieraillut tutkimassa Afrikassa muun muassa malariaa. Työskenneltyään parasitologian konsultanttina Hanoissa, Filippiineillä ja Phnom Penhissä Urbani otti toukokuussa 2000 vastaan pitkäaikaisen viran spesialistina Hanoissa.[2]
Urbani kirjoitti kymmenittäin artikkeleita loisiin liittyvistä aiheista.[2] Hän osallistui myös Lääkärit ilman rajoja -järjestön toimintaan ja johti sen Italian-haaraa. Hän oli yksi lääkäreistä, jotka vuonna 1999 vastaanottivat Nobelin rauhanpalkinnon kansainvälisen järjestön puolesta.[1]
Urbani oli naimisissa ja hänellä oli kolme lasta.[2]
SARS-kriisi ja kuolema
Hanoin ranskalaiseen sairaalaan saapui 26. helmikuuta 2003 kiinalais-yhdysvaltalainen liikemies, joka oli tullut Hanoihin 23. helmikuuta. Kaksi päivää sairaalaan tulon jälkeen liikemiehen tila oli heikentynyt ja myös sairaalan henkilökunnan jäsenten keskuudessa oli alkanut esiintyä kuivaa yskää, hengitysvaikeuksia sekä kuumetta. Maaliskuun alussa Urbani käski eristää kaikki potilaat ja ne henkilökunnan jäsenet, joilla näitä oireita oli ilmennyt. Sairaalan ulkopuolelle järjestettiin vartiointi ja henkilökunta aloitti suojavarusteiden käytön.[1]
Sairastunut liikemies oli ilmeisesti saanut tartunnan Hongkongissa guangdongilaiselta lääkäriltä, jonka kanssa oli asunut samassa kerroksessa hotellissa. Taudin leviäminen Hanoissa antoi ensimmäisen signaalin kehittyvästä ongelmasta ulkomaailmalle. Guangdongin provinssissa tauti oli kiertänyt marraskuusta 2002 ja levinnyt sieltä Hongkongiin. Urbani konsultoi Maailman terveysjärjestön aluetoimistoa Hanoissa johtanutta Pascale Brudonia ja tiedotti sitten tapauksista Maailman terveysjärjestön päämajaan Geneveen. Maailman johtaviin kuuluneita epidemiologeja saapui Hanoihin tutkimaan tautia, ja 15. maaliskuuta Maailman terveysjärjestö julisti oireiston maailmanlaajuiseksi terveysuhaksi.[1]
Urbani oli tekemässä lentomatkaa kokoukseen Bangkokiin 11. maaliskuuta, kun alkoi itse oireilla oltuaan päivittäisessä kontaktissa sairastuneiden kanssa lähes kahden viikon ajan. Hän meni heti Bangkokiin saavuttuaan sairaalaan ja kuoli 29. maaliskuuta SARS:iin.[1] Maailman terveysjärjestö järjesti Urbanin kunniaksi muistoseremonian kun tämän kuolemasta tuli kuluneeksi viisitoista vuotta keväällä 2018.[3]
Lähteet
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Muut | |
|---|
