Carcel-lamppu on tehokas valaisulaite, jota käytettiin 1800-luvulla kotitalouksissa ja Ranskassavalovoiman mittastandardina.
Lampun kehitti ranskalainen kelloseppäBernard Guillaume Carcel (1750–1818) välttääkseen sen ajan Argand-lampun kompastuskiven. Kasviöljyt - useimmiten rapsiöljy - joita silloin oli saatavilla olivat paksuja eivätkä nouseet sydänlankaa pitkin kovinkaan ylös. Argand-lamput käyttivät painovoimasyöttöä, mikä saneli että öljysäiliön piti olla polttimoa korkeammalla ja öljysäiliö langetti varjon ja teki lampusta kiikkerän korkealla painopisteellä. Carcel suunnitteli lampun, jossa öljysäiliö oli polttimon alapuolella, lampun rungossa. Jotta öljy saatiin polttimoon, Carcel asensi kellomekanismin lampun juureen, joka pyöritti pientä öljysäiliöön upotettua pumppua. Vetoavain sijaitsi lampun jalustan pohjassa.
Etuja joita Carcel mainitsi lampustaan vuoden 1800 patentissaPariisissa oli, että öljyn syöttö tapahtui vahtimatta, öljy saatettiin käyttää viimeistä pisaraa myöten, lamppu paloi kuusitoista tuntia yhtäjaksoisesti ilman täydennystä, ja se tarjosi valaistusta useammalle henkilölle samaan aikaan vain yhdellä polttimolla. Laitteet olivat kuitenkin monimutkaisempia eivätkä ne olleet suosittuja Euroopan suurimpien kaupunkien ulkopuolella. Tämä johtui osaltaa tarpeesta lähettää lamput (pääsääntöisesti eurooppalaisille) valmistajilleen huoltoon.[1]
Ranskalainen fysiikan standardi Carcel-lamppu, muodostui sylinterimäisestä Argand-polttimesta ja tuotti standardivalovoiman kun se kulutti 42 grammaa rapsiöljyä tunnissa. Polttoaineen syöttöä ja ilmavirtaa säänneltiin kellomekanismilla.[2]
