Borys Antonenko-Davydovytš ukr. Борис Антоненко-Давидович, oikea nimi Borys Davydov (4. elokuuta 1899 Romny, Pultavan kuvernementti – 9. toukokuuta 1984 Kiova, Ukrainan SNT) oli ukrainalainen kirjailija, toimittaja. Hän osallistui aktiivisesti vuoden 1917 jälkeiseen ukrainalaisen kulttuurin elvytykseen.[1]
Antonenko-Davydovytš opiskeli luonnontieteitä Harkovan yliopistossa ja kielitieteitä Kiovan kansanopetuksen instituutissa. Hän oli 1920-luvulla Proletarska pravdan vakituinen toimittaja. Hänen tuotantoaan ilmestyi vuodesta 1923 alkaen muun muassa aikakauskirjoissa Nova hromada, Žyttia i revoljutsija ja Tšervonyi šljah. Hän oli kirjallisen Lanka-ryhmän (myöhemmin MARS) jäsen. Ensimmäisiä itsenäisesti julkaistuja teoksia olivat näytelmä Lytsari absurdu (1924, suom. Absurdin ritarit) ja proosakokoelmat Zaporošeni syljuety (1925 suom. Pölyisiä varjokuvia), Tuk-tuk (1926) ja Synja vološka (1927, suom. Sininen ruiskaunokki). Romaani Smert (1928, suom. Kuolema) oli suosittu, mutta toisaalta sitä arvosteltiin nationalismista. Hän kuvaa siinä silloisia ongelmia, kun ukrainalainen älymystön jäsen pettää kansansa ja liittyy kommunismiin. Antonenko-Davydovytšia syytettiin uudestaan nationalismista matkakertomuksia sisältävän kirjansa Zemleju ukrajinskoju (1930, suom. Ukrainan maan halki) vuoksi. Hänet pidätettiin Stalinin vainojen aikana 1935, ja hän oli vankilassa vuoteen 1956, jolloin hänet karkotettiin Keski-Aasiaan.[1]
Antonenko-Davydovytšin "maine palautettiin" suojasään aikana 1957, jolloin hän palasi Kiovaan. Sen jälkeen hän julkaisi useita teoksia, joista tunnetuin on romaani Za šyrmoju (1963, suom. Verhon takana), mutta häntä arvosteltiin ankarasti sosialistisen realismin periaatteiden hylkäämisestä. Silloiseen Uzbekistaniin sijoittuva teos nostaa esiin kysymyksen humaanista suhtautumisesta ihmisiin, etenkin lasten suhtautumisen vanhempiinsa.[1]
Antonenko-Davydovytšilta jäi kaksi keskeneräistä romaania. Hänen kirjoituksiaan eri aiheista on julkaistu kokoelmina 1960-luvulla ja 1970. Hänellä oli suuri vaikutus 1960-luvun kirjalliseen sukupolveen (60-lukulaiset). Hän joutui 1960-luvun puolivälistä alkaen vainotuksi vastustaessaan venäläistämistä ja puolustaessaan ukrainalaisia toisinajattelijoita. 1970-luvun alusta alkaen hänen tuotantoaan ei saanut julkaista Ukrainassa ja hänen kirjansa kiellettiin. Hänen kirjeenvaihtoaan on julkaistu 1986 Australiassa ja kirjallista tuotantoaan 1991 itsenäisessä Ukrainassa.[1]
Lähteet
Aiheesta muualla
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
| Muut | |
|---|
