Athanasius Kircher (2. toukokuuta 1602 – 27. tai 28. marraskuuta 1680) oli saksalainen jesuiitta ja oppinut, joka julkaisi noin 40 teosta eri aloilta, muun muassa orientalismista, geologiasta ja lääketieteestä. Hän teki myös varhaisen tutkimuksen Egyptin hieroglyfeistä. Hän oli myös ensimmäisiä, jotka tarkkailivat mikrobeja mikroskoopilla, ja esitti ruton olevan bakteerien aiheuttamaa. Kircheriä on tuotantonsa laadun ja laajuuden takia pidetty viimeisenä, joka yritti tietää kaiken. Nykynäkökulmasta hän oli välillä oikeassa, välillä väärässä ja usein hänen näkemyksenä ovat naurettavia.^[1] Kircherin asema ja merkitys oppineena ajatella väistyi rationalismin yleistymisen myötä.

Kircher muistetaan nykyään lähinnä Egyptiä koskevista uskomuksistaan. Hän piti muinaisegyptiä kielenä, jota Aatami ja Eeva puhuivat, ja hieroglyfejä okkultistisina symboleina. Kircher luuli kykenevänsä lukemaan ja kääntämään hieroglyfejä ja julkaisi aiheesta neljä teosta. Kaikki käännökset ovat kuitenkin osoittautuneet vääriksi.^[2]

Kircher oli kiinnostunut Kiinasta ja julkaisi aiheesta epätasaisena pidetyn ensyklopedian.^[3] Siinä julkaistu Kiinan kartta on hyvätasoinen. Sen sijaan lukua lohikäärmeistä ei pidetä yhtä pätevänä. Kirja pohjautui pitkälti jesuiittalähetyssaarnaajien kokemuksiin. Kircher piti kiinalaisia Haamin jälkeläisinä, tulkitsi Kungfutsen olevan Mooses ja arveli kiinalaisten kirjoitusmerkkien perustuvan hieroglyfeihin.

Kircher kirjoitti teoksen Nooan arkista. Hänen käsityksensä mukaan arkki on voinut realistisesti olla riittävän kokoinen, jotta siihen olisivat mahtuneet kaikkien tunnettujen eläinlajien edustajat. Lisäksi hän spekuloi sillä, oliko arkissa eläimiä lihansyöjien ravinnoksi, ja miten eläinten ruokkiminen oli järjestetty. Kircherin näkökulma liittyi vastauskonpuhdistukseen liittyneeseen Raamatun kirjaimelliseen tulkitsemiseen.

Vuonna 1638 Kircher kävi Etelä-Italiassa ja tutustui Vesuviukseen, jonka kraatteriin hänet laskettiin. Hänen luonnontieteelliset ajatuksensa tuli kirjattua Mundus Subterranus -teokseen, jossa hän mm. esittää, että vuorovesi-ilmiö johtuu veden virtauksesta maanalaisiin meriin ja niistä pois. Samassa kirjassa Kircher julkaisi myös Atlantiksen kartan.^[4]

Arca Noëssa Kircher esitti ajatuksensa, että vedenpaisumuksen jälkeen eläinlajit muuttuivat toisiksi vaeltaessaan uusiin ympäristöihin: esimerkiksi peuroista tuli pohjoisessa poroja. Lisäksi olisi syntynyt uusia lajeja risteytymällä, kuten kilpikonnasta ja piikkisiasta vyötiäinen.

Kircherillä on melko moderni asenne lääketieteeseen. Hän tutki mm. ruttoon kuolleiden verta mikroskoopilla. Scrutinium Pestis -teoksessa hän kirjoittaa, että veressä on pieniä matoja ja arveli, että mikro-organismit aiheuttavat sairauden. Päätelmä oli sinänsä oikea, mutta todennäköistä on, että Kircher näki mikroskoopilla verisoluja eikä ruton aiheuttajaa Yersinia pestistä.

Vuonna 1646 Kircher julkaisi Ars Magna Lucis et Umbrae -teoksen, jossa hän kuvasi taikalyhdyn toimintaperiaatteen. Kyseessä on koje, jonka avulla voi heijastaa lasilevylle maalattuja kuvia seinälle. Kircher ei keksinyt laitetta mutta esitti joitakin parannuksia aiempiin malleihin. Kircherin ansio on mystiikan vieminen pois kuvien heijastamisesta. Kircher kirjoitti, että kuvia esitettäessä yleisölle tulee selittää, että kyseessä on täysin luonnollinen ilmiö.

Kircher rakensi myös magneettisen kellon. Sen mekanismin hän kuvasi kirjassa Magnes (1641).^[5]

Kircher suunnitteli tai kuvasi myös puhetorven, ikiliikkujan, tuuliharpun ja kissapianon, kuvitteellisen soittimen, johon kissat olisi järjestetty niiden äänenkorkeuden mukaan, ja haluttu kissa saataisiin ääntelemään painamalla kosketinta, johon sidottu lanka vetäisi kissan häntää.

Kircherin päätyöt ikäjärjestyksessä:

• 1631 Ars Magnesia
• 1635 Primitiae gnomoniciae catroptricae
• 1636 Prodromus coptus sive aegyptiacus
• 1637 Specula Melitensis encyclica, hoc est syntagma novum instrumentorum physico- mathematicorum
• 1641 Magnes sive de arte magnetica
• 1643 Lingua aegyptiaca restituta
• 1645–1646 Ars Magna Lucis et umbrae in mundo
• 1650 Obeliscus Pamphilius
• 1650 Musurgia universalis, sive ars magna consoni et dissoni
• 1652–1655 Oedipus Aegyptiacus
• 1654 Magnes sive (third, expanded edition)
• 1656 Itinerarium extaticum s. opificium coeleste
• 1657 Iter extaticum secundum, mundi subterranei prodromus
• 1658 Scrutinium Physico-Medicum Contagiosae Luis, quae dicitur Pestis
• 1660 Pantometrum Kircherianum ... explicatum a G. Schotto
• 1661 Diatribe de prodigiosis crucibus
• 1663 Polygraphia, seu artificium linguarium quo cum omnibus mundi populis poterit quis respondere
• 1664–1678 Mundus subterraneus, quo universae denique naturae divitiae
• 1665 Historia Eustachio-Mariana
• 1665 Arithmologia
• 1666 Obelisci Aegyptiaci ... interpretatio hieroglyphica
• 1667 China Monumentis, qua sacris qua profanis
• 1667 Magneticum naturae regnum sive disceptatio physiologica
• 1668 Organum mathematicum
• 1669 Principis Cristiani archetypon politicum
• 1669 Latium
• 1669 Ars magna sciendi sive combinatorica
• 1673 Phonurgia nova, sive conjugium mechanico-physicum artis & natvrae paranympha phonosophia concinnatum
• 1675 Arca Noe
• 1676 Sphinx mystagoga
• 1676 Obelisci Aegyptiaci
• 1679 Musaeum Collegii Romani Societatis Jesu
• 1679 Turris Babel, Sive Archontologia Qua Primo Priscorum post diluvium hominum vita, mores rerumque gestarum magnitudo, Secundo Turris fabrica civitatumque exstructio, confusio linguarum, & inde gentium transmigrationis, cum principalium inde enatorum idiomatum historia, multiplici eruditione describuntur & explicantur. Amsterdam, Jansson-Waesberge 1679.
• 1679 Tariffa Kircheriana sive mensa Pathagorica expansa
• 1680 Physiologia Kicheriana experimentalis

• Koponen, Jari: Mielikuvituksen mestarit (13 unohdettua fantastia). Jyväskylä: Atena, 2000. ISBN 951-796-219-3

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Athanasius Kircher.

• An extensive subcategorized link directory about A. Kircher (englanniksi)