Ari Jokinen

Ari Seppo Antero Jokinen (s. 1965)[1] on suomalainen fyysikko ja professori. Hän toimii Jyväskylän yliopistossa ydinfysiikan professorina vuodesta 2011. Fyysikkona hän on erikoistunut kokeelliseen ydinfysiikkaan.

Akateeminen ura

Ari Jokinen opiskeli 1980- ja 90-luvulla fysiikkaa Jyväskylän yliopistossa ja väitteli siellä filosofian tohtoriksi ydinfysiikan alalta vuonna 1994[2]. Valmistumisen jälkeen hän on toiminut erilaisissa opetus- ja tutkimustehtävissä. Jyväskylän yliopiston fysiikan laitoksen tutkijatohtorina hän oli vuoteen 2006.[3] Viimeisimpänä ennen nimitystä professoriksi hän työskenteli lokakuusta 2006 heinäkuuhun 2011 yliopistonlehtorina.[4][3] Opetustyön ohella hän oli tutkijana professori Juha Äystön tutkimusryhmässä.[5]

Professorina

Jokinen nimitettiin Jyväskylän yliopistoon ydinfysiikan professoriksi vuonna 2011.[6] Hän aloitti tehtävässä elokuun alussa 2011.[4] Professuurin myötä Jokinen sai seuraavina vuosina hoitaakseen merkittäviä johto- tai hallintotehtäviä. Professori Juha Äystö siirtyi huhtikuussa 2012 Fysiikan tutkimuslaitoksen johtajaksi Helsinkiin.[7] Hänen jälkeensä Jokisesta tuli Jyväskylän fysiikan laitoksen niin kutsutun IGISOL-tutkimusryhmän johtaja.[7] Nimitys tulee IGISOL-laitteistosta (engl. Ion Guide Isotope Separator On-Line), joka on Jyväskylän yliopiston fysiikan laitoksen itse kehittämä massaerotin.[8] IGISOL-ryhmä tunnetaan myös toisella nimellä eli Eksoottiset ytimet ja ionisuihkut -ryhmänä. IGISOL-ryhmän tekemä tutkimustyö lukeutuu kokeellisen ydinfysiikan tutkimukseen. Fysiikan laitoksella toimi vuosina 2012–2017 Suomen Akatemian nimeämä ydin- ja kiihdytinpohjaisen fysiikan huippututkimusyksikkö[7], jonka osana Jokisen ryhmä työskenteli.

Vuodesta 2014 Jokinen johti Jyväskylän yliopiston kiihdytinlaboratoriota[9], kunnes hänet valittiin tiedekunnan varadekaaniksi (2017). Laboratorion uudeksi johtajaksi nimitettiin hänen jälkeensä vuonna 2018 professori Paul Greenlees.[10] Ari Jokisen vastuulla Jyväskylän yliopiston matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan varadekaanina nelivuotisella toimikaudella (2018–2021) ovat olleet yleiset tutkimusasiat ja tiedekunnan tutkimuksen kehittäminen.[11]

Tutkimus

Ari Jokinen on fyysikkona suuntautunut kokeelliseen ydinfysiikkaan. Jokisen johtama tutkimusryhmä tutkii muun muassa eksoottisten atomiytimien ominaisuuksia käyttäen tutkimusmenetelmänä ionisuihkuja. Eksoottinen ydin tarkoittaa alkuaineisotooppia, joka on luonnossa harvinainen (esimerkiksi nopeasti puoliintuvat isotoopit). Ytimiä voidaan tarkastella esimerkiksi tarkkojen massamittauksien avulla. Niitä voidaan tutkia myös hajoamistutkimuksissa puoliintumisaikojen kautta. Fysiikan laitoksen ydinfysiikan tutkimuslaitteiston osana on niin kutsuttu JYFLTRAP Penningin loukku, jossa ytimien massa voidaan mitata jopa 10 miljardisosan tarkkuudella.[12]

Perustutkimuksen ohella ryhmä kehittää tutkimuksessa käytettäviä menetelmiä. Menetelmätutkimuksen alalla ryhmä tekee yhteistyötä ionilähderyhmän kanssa. Ionilähderyhmä kehittää fysiikan laitoksella ionilähteitä ja uusia tekniikoita ionisuihkujen tuottamiseksi.[13]

Professori Jokisen tutkimuksista pääosa tapahtuu IGISOL-massaerottimen avulla. IGISOL-laitteiston tarvitsemia ioneja voidaan tuottaa kahdella tavalla: joko Jyväskylän fysiikan laitoksen 1980-luvulla kehittämän ioniohjaimen (engl. Ion Guide) avulla tai sitten ionit saadaan suoraan laitoksen hiukkaskiihdyttimiltä eli ionit tuotetaan hiukkaskiihdyttimellä synnytettyjen ydinreaktioiden avulla.[8] Ioniohjaimella voi tuottaa ioneja mistä alkuaineesta tahansa.[8] Laitoksella on käytössä kolme hiukkaskiihdytintä eli syklotronia: iso K-130-syklotroni, pienempi MCC30/15-syklotroni ja lisäksi Pelletron-kiihdytin.[14]

Toukokuuhun 2021 mennessä professori Jokiselta on tutkimuksistaan ilmestynyt yli 580 tieteellistä julkaisua.[15]

Tunnustukset

Professori Jokinen on Suomalaisen tiedeakatemian jäsen vuodesta 2014.[1]

Lähteet

  1. ↑ a b Kotimaiset jäsenet Suomalainen tiedeakatemia, 2021. Viitattu 26.5.2021.
  2. ↑ Ari Jokinen: "Beta decay and deformation: studies of neutron-rich nuclei with 106<{sub -}A<{sub -}114<" (1994) Väitöskirja, Jyväskylän yliopisto. Kansalliskirjasto Finna. Viitattu 26.5.2021.
  3. ↑ a b JYFL Annual Report 2006, s. 92. Fysiikan laitos, Jyväskylän yliopisto, 2007. Viitattu 26.5.2021. (Teoksen verkkoversio[vanhentunut linkki] (PDF).) (englanniksi)
  4. ↑ a b JYFL Annual Report 2011, s. 64. Fysiikan laitos, JY, 2012.
  5. ↑ JYFL Annual Report 2008, s. 14. Fysiikan laitos, Jyväskylän yliopisto, 2009. Viitattu 26.5.2021. (Teoksen verkkoversio[vanhentunut linkki] (PDF).) (englanniksi)
  6. ↑ JYFL Annual Report 2011, s. 6. Fysiikan laitos, Jyväskylän yliopisto, 2012. Viitattu 26.5.2021. (Teoksen verkkoversio[vanhentunut linkki] (PDF).) (englanniksi)
  7. ↑ a b c JYFL Annual Report 2012, s. 8. JYFL, Jyväskylän yliopisto, 2013. Viitattu 26.5.2021. (Teoksen verkkoversio[vanhentunut linkki] (PDF).) (englanniksi)
  8. ↑ a b c Ioniohjainryhmä[vanhentunut linkki] JYFL, Jyväskylän yliopisto. Viitattu 25.5.2021.
  9. ↑ JYFL Annual Report 2014, s. 9. JYFL, Jyväskylän yliopisto, 2015. Viitattu 26.5.2021. (Teoksen verkkoversio[vanhentunut linkki] (PDF).) (englanniksi)
  10. ↑ JYFL Annual Report 2018, s. 30. JYFL, Jyväskylän yliopisto, 2019. Viitattu 26.5.2021. (Teoksen verkkoversio[vanhentunut linkki] (PDF).) (englanniksi)
  11. ↑ Dekaanin päätös 29.12.2017 (Arkistoitu – Internet Archive) (PDF). Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta, JY. Viitattu 26.5.2021.
  12. ↑ Niina Mäki-Kihniä: Mistä raskaat alkuaineet tulevat?[vanhentunut linkki] aka.fi, 8.11.2016. Viitattu 26.5.2021.
  13. ↑ Ydin- ja kiihdytinpohjainen fysiikka (Arkistoitu – Internet Archive) JYFL, 17.1.2020. Viitattu 26.5.2021.
  14. ↑ Kiihdyttimet ja laitteistot[vanhentunut linkki] Kiihdytinlaboratorio / JYFL, Jyväskylän yliopisto. 19.8.2020. Viitattu 26.5.2021.
  15. ↑ Ari Jokinen ResearchGate-palvelussa 2021. Viitattu 26.5.2021. (englanniksi)

Aiheesta muualla