Juha Äystö (s. 19. kesäkuuta 1948)[1] on suomalainen fyysikko ja emeritusprofessori. Hän toimi Jyväskylän yliopiston fysiikan professorina vuosina 1992–2016. Vuosina 2012–2016 hän toimi Helsingin yliopiston Fysiikan tutkimuslaitoksen (HIP) johtajana.[1]
Akateeminen ura
Juha Äystö kirjoitti ylioppilaaksi 1967 Jyväskylän lyseosta.[1] Sen jälkeen hän aloitti fysiikan opinnot Jyväskylän yliopistossa. Hän valmistui maisteriksi 1973.[1] Tohtoriksi hän väitteli 1977 Jyväskylän yliopistossa.[1]
Tutkijanuransa Äystö aloitti 1978–1979 postdoc-tutkijana ydintutkimusryhmässä Lawrence Berkeley-laboratoriossa, Kalifornian yliopistossa (Berkeleyssä).[1] Palattuaan kotimaahan hän toimi Jyväskylän yliopiston fysiikan laitoksella vanhempana assistenttina 1980–1982.[1] Sen jälkeen hän toimi 1983–1986 Suomen Akatemian akatemiatutkijana.[1] Tuona aikana hän oli tammikuusta 1984 heinäkuuhun 1985 jälleen vierailevana tutkijana Lawrence Berkeley-laboratoriossa.[1]
Hallintotoimia
Juha Äystö on tieteellisen työn lisäksi osallistunut yliopiston hallintotoimiin. Hän toimi 1990–1997 Jyväskylän yliopiston hiukkaskiihdytinlaboratorion johtajana.[1] Yliopiston fysiikan laitoksen johtajana hän oli 1997–1999.[1]
Professorina
Äystö nimitettiin 1992 fysiikan professoriksi Jyväskylän yliopistoon.[1] Hänen erikoisalansa on ydinfysiikka.[2] Hän toimi professorinvirkansa ohella 1999–2002 Genevessä Euroopan ydintutkimuskeskus Cernin ISOLDE-laboratorion tieteellisenä johtajana.[3]
Professorikaudellaan Äystö toimi kahdesti Suomen Akatemian koordinoiman tieteellisen huippuyksikön johtajana. Vuosina 2003–2005 hän johti ydin- ja materiaalifysiikan huippuyksikköä.[1] Sen jälkeen hän toimi Ydin- ja kiihdytinpohjaisen huippuyksikön johtajana 2006–2011.[1] Molemmissa yksiköissä tieteellinen toiminta keskittyi Jyväskylän yliopiston fysiikan laitokselle ja sen kiihdytinlaboratorioon.
Vuodesta 2002 lähtien Äystö työskenteli Helsingin yliopiston Fysiikan tutkimuslaitoksessa (HIP). Hän toimi siellä ydinaineen tutkimukseen keskittyvän ohjelman johtajana vuoteen 2012 asti.[2][1] Vuonna 2012 hänet nimitettiin Fysiikan tutkimuslaitoksen johtajaksi.[2] Hänen toimikautensa instituutin johtajana päättyi kesäkuussa 2016. Hän jäi samalla myös eläkkeelle virastaan Jyväskylän yliopiston fysiikan laitoksella. Äystö jatkaa tutkimustyötä emerituksena.
Tutkimusura
Fyysikkona Äystö on erikoistunut ydinfysiikkaan ja hiukkastutkimukseen. Keskeisen osan hänen tutkimustaan ovat muodostaneet Jyväskylän yliopiston fysiikan laitoksen hiukkaskiihdyttimellä tehdyt kokeet. Hänellä on pitkä kokemus kiihdytinpohjaisen fysiikan tutkimuksesta. Äystö oli jo uransa alussa 1974 rakentamassa Jyväskylän yliopiston ensimmäistä hiukkaskiihdytintä (mallinimi MC-20) ja sen suihkuputkilinjastoa.[4]
Professori Äystö on julkaissut huhtikuuhun 2014 mennessä 511 tieteellistä artikkelia.[1]
Tunnustuksia ja huomionosoituksia
Professori Äystö on tieteellisten ansioidensa ansiosta saanut monenlaisia huomionosoituksia. Suomalainen Tiedeakatemia kutsui hänet jäsenekseen 1997.[2] Vuodesta 2008 hän on ollut Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskus Cernin tiedepoliittisen komitean jäsen.[2]
Vuonna 2010 Euroopan fyysikkoseura myönsi Äystölle Lise Maitner-palkinnon.[3] Palkinnon perusteena on hänen Jyväskylän yliopistossa tekemäänsä pitkäaikainen työ niin kutsutun ioniohjainmenetelmän kehittämisessä ja sen soveltamisesta radioaktiivisten ionisuihkujen tuottamiseen.[3] Ioniohjainmenetelmän kehittämisen avulla on kehitetty erilaisia menetelmiä atomiydinten perusominaisuuksien tarkkaan määrittämiseen.[3] Ioniohjaintekniikka on Jyväskylässä 1980-luvulta alkaen kehitetty tekniikka, jossa sähköisesti varautuneita ioneja siirretään paikasta toiseen jalokaasun avulla.[3]
Tasavallan presidentti on myöntänyt Äystölle itsenäisyyspäivänä 2001 Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan ensimmäisen luokan mitalin sekä itsenäisyyspäivänä 2009 Suomen Leijonan ritarikunnan komentajamerkin.[1]
Lähteet
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
