André Lakos (s. 29. heinäkuuta 1979 Wien, Itävalta) on itävaltalainen jääkiekkopuolustaja, joka pelaa Itävallan Erste Bank Eishockey Ligan tšekkiläisjoukkue Orli Znojmossa. Oikealta laukova Lakos on peräti 201 cm pitkä ja 108 kg painava. Hän on EBEL:n pisin pelaaja.[1] Lakos pelityyliltään all around -puolustaja.[2]
Ura
Juniorivuodet
Lakos on WAT Stadlaun kasvatti.[2] Hänen vanhempansa erosivat, kun hän oli 14-vuotias, ja hän muutti äitinsä kanssa Kanadan Montréaliin.[3] Lakos pelasi siellä Québecin paikallisia juniorisarjoja, kunnes siirtyi ontariolaiseen OJHL-joukkue Shelburne Wolvesiin kaudeksi 1997–1998. Siellä vietetyn kauden jälkeen Lakos siirtyi OHL-joukkue Toronto St. Michael's Majorsiin. Hänen tulokaskautensa OHL:ssä toi 49 runkosarjaottelussa tehot 2+10=12. Kaudeksi 1998–1999 Lakosin OHL-seura vaihtui Barrie Coltsiin, jossa hän teki 27 pistettä. New Jersey Devils varasi Lakosin kolmannella kierroksella ja 95. pelaajana NHL:n varaustilaisuudessa 1999.
Ammattilaisura
Lakos siirtyi heti NHL-varauksensa jälkeen syyskuussa 1999 kolmivuotisella tulokassopimuksella New Jersey Devilsin organisaatioon kaudeksi 1999–2000. Hän pelasi siellä kaikki sopimusvuotensa 1999–2002 ainoastaan AHL-joukkue Albany River Ratsissa, eikä Lakos pelannut otteluakaan NHL:ssä. Kolmannella kaudellaan 2001–2002 Devils kauppasi hänet Dallas Starsiin vaihdossa Valeri Kamenskiin.[4] Myös loppukevät 2002 kului kokonaan AHL:n puolella, Utah Grizzliesin joukkueessa.
Kauden 2002–2003 Lakos aloitti ECHL-joukkue Augusta Lynxissä, mutta viiden siellä pelatun ottelun jälkeen hän palasi kotimaahansa ja siirtyi Vienna Capitalsin joukkueeseen. Ensimmäistä pääsarjakauttaan ja miesten pelejään Itävallassa pelannut Lakos teki Capitalsissa 37 runkosarjaottelussa tehot 4+19=23 ja oli joukkueen tehokkain puolustaja. Lakos oli Capitalsin tehokkain puolustaja myös kaudella 2003–2004, jolloin hän teki 48 runkosarjaottelussa tehot 6+19=25. Lakos oli joukkueensa sisäisessä pistepörssissä neljäs ja Österreichische Eishockey-Ligan puolustajien pistepörssissä yhdeksäs.[2]
Syyskuussa 2004 Lakos siirtyi vapaana agenttina Columbus Blue Jacketsin organisaatioon. Hän pelasi koko kauden 2004–2005 AHL-joukkue Syracuse Crunchissa ja teki 51 ottelussa tehot 1+12=13. NHL:n puolella pelaaminen ei olisi ollut edes mahdollista koko kauden kestäneen työsulun vuoksi. Lakos palasi taas kaudeksi 2005–2006 kotimaahansa ja siirtyi EC Salzburgin riveihin. Hän keräsi 48 runkosarjaottelussa tehot 8+22=30 ja oli joukkueensa toiseksi tehokkain puolustaja Greger Arturssonin jälkeen. Jäähyminuutteja Lakos keräsi 115 ja oli Erste Bank Eishockey Ligan jäähypörssissä seitsemäs Klagenfurter AC:n David Schullerin kanssa. Kevään 2006 pudotuspeleissä Lakos oli tehoilla 3+7=10 puolustajien pistepörssin toinen Villacher SV:n Mickey Elickin jälkeen. Kaudella 2006–2007 hän teki Erste Bank Eishockey Ligassa yhden kauden piste-ennätyksensä, kun hän sai 52 ottelussa tehot 16+28=44. Lakos oli Salzburgin tehokkain puolustaja ja koko liigan viidenneksi tehokkain puolustaja. Hän keräsi myös yhden kauden jäähyennätyksensä 125 minuutillaan. Lakos ratkaisi joukkueelleen Itävallan-mestaruuden tehtyään viidennessä finaaliottelussa Villachia vastaan Salzburgin 4–2-voittoon päättyneen ottelun voittomaalin.[2]
Lakos teki kesäkuussa 2007 yksivuotisen sopimuksen Minnesota Wildin kanssa ja siirtyi kaudeksi 2007–2008 jälleen Pohjois-Amerikkaan. Hän kuitenkin pelasi vain 11 ottelua farmijoukkue Houston Aerosissa ja siirtyi marraskuussa 2007 Elitserien-joukkue Färjestadiin, Ruotsiin. Lakos teki siellä 33 runkosarjaottelussa tehot 4+6=10 ja keräsi 130 jäähyminuuttia, joilla hän oli Elitserienin jäähypörssin viides.[2] Kaudeksi 2008–2009 Lakos siirtyi KHL-joukkue Traktor Tšeljabinskiin. Hän teki toukokuussa 2009 vuoden mittaisen jatkosopimuksen joukkueen kanssa, mutta Lakos palasi kesken kauden 2009–2010 EC Salzburgiin tammikuussa 2010. Hän voitti kauden päätteeksi toisen kerran Itävallan-mestaruuden.[2]
Toukokuussa 2010 Lakos teki vuoden mittaisen jatkosopimuksen EC Salzburgin kanssa. Hän oli kaudella 2010–2011 tehoilla 13+19=32 Erste Bank Eishockey Ligan puolustajien pistepörssin kahdeksas. Lakos voitti Itävallan-mestaruuden keväällä 2011. Elokuussa hän teki vuoden mittaisen sopimuksen Saksan DEL:ssä pelaavan Kölner Haien kanssa.[5] Kölnissä Lakos pelasi tammikuulle 2011, jolloin hän vaihtoi Vienna Capitalsiin. Kölner Haie päästi hänet menemään, kun joukkue oli hankkinut Johan Åkermanin puolustukseen.[6] Kaudella 2012–2013 Lakos oli Capitalsin tehokkain puolustaja tehoilla 9+29=38, joilla hän jakoi EBEL:n puolustajien pistepörssin neljännen sijan EHC Linzin Curtis Murphyn kanssa.[2]
Kaudeksi 2013–2014 Lakos siirtyi Tšekin Extraligan Piráti Chomutoviin.[7] Hän teki siellä 12 ottelussa kaksi syöttöpistettä, eikä lopulta pystynyt vastaamaan häneen kohdistuneisiin odotuksiin. Lakos jätti Chomutovin lokakuussa 2013.[8] Marraskuussa hän palasi taas Vienna Capitalsiin.[9] Lakos pelasi kauden jälkeen ainoastaan yhden runkosarja- ja kaksi Romanian Cupin ottelua Romanian pääsarjajoukkue CSM Dunărea Galațissa, kunnes hän siirtyi joulukuussa 2014 try-outille Sveitsin toiseksi korkeimmalle sarjatasolle National League B:n SCL Tigersiin.[10] Tammikuussa 2015 Lakos sai sinne loppukauden 2014–2015 kattaneen sopimuksen.[11]
Tammikuussa 2016 Lakos siirtyi loppukauden 2015–2016 kattavalla sopimuksella EBEL:n tšekkiläisjoukkue Orli Znojmon riveihin oltuaan alkukauden ilman sopimusta.[12]
Maajoukkueura
Lakos edusti Itävaltaa Salt Lake Cityn olympiakisoissa 2002 ja Sotšin olympiakisoissa 2014 sekä Vancouverin ja Sotšin olympialaisten karsinnoissa. Vuoden 2002 olympiakisoissa hän jakoi joukkueensa sisäisen tehotilaston voiton Tom Searlen ja Dieter Kaltin kanssa lukemalla +1 ja Lakos voitti Itävallan sisäisen tehotilaston myös Sotšin karsinnoissa lukemalla +7.[2]
Lakos pelasi myös MM-kilpailuissa vuosina 1999, 2000, 2002, 2003, 2004, 2005, 2006 (I-divisioonassa), 2007, 2009 ja 2013. Vuoden 2004 turnauksessa hän jakoi Itävallan sisäisen tehotilaston voiton Thomas Vanekin ja Christoph Harandin kanssa lukemalla +2. Vuoden 2013 turnauksessa Lakos valittiin joukkueensa top-3-pelaajaksi.[2]
Lakos teki A-maajoukkuedebyyttinsä jo 19-vuotiaana 25. huhtikuuta 1999 Lyonissa Ranskaa vastaan. Hän edusti Itävaltoja myös C-sarjatasolla alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuonna 1997 sekä alle 18-vuotiaiden EM-kilpailuissa vuosina 1996 ja 1997. Lakos valittiin jälkimmäisen turnauksen parhaaksi puolustajaksi.[2]
Perhe
Myös Andrén pikkuveli Philippe Lakos on Itävallan maajoukkuepuolustaja. Philippe pelaa tällä hetkellä Vienna Capitalsissa.[2] André Lakosilla on Julie-vaimon kanssa lapset Arianne ja Mathis.[3]
Tilastot
Lähteet
Viitteet
