PROFILPELAJAR.COM

60-luvun sosiaalipolitiikka
Kirjailija	Pekka Kuusi
Kustantaja	WSOY
Julkaistu	1961
Sivumäärä	373
Sarja: Sosiaalipoliittisen yhdistyksen julkaisuja
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta
	Infobox OK

60-luvun sosiaalipolitiikka on Pekka Kuusen vuonna 1961 julkaisema yhteiskunnallinen kirja, jossa hän esitti ohjelman Suomen lähitulevaisuuden sosiaalipolitiikaksi. Teosta pidetään keskeisenä suomalaisen hyvinvointivaltion rakentamisen viitoittajana ja sitä on luonnehdittu yhdeksi sodanjälkeisen Suomen vaikutusvaltaisimmista kirjoista. Teoksen on kustantanut WSOY ja se kuuluu Sosiaalipoliittisen yhdistyksen julkaisusarjaan osana numero 6.^[1]

Teos sai alkunsa puheesta, jonka silloinen Alkon apulaisjohtaja Kuusi piti Sosiaalipoliittisen yhdistyksen kokouksessa vuonna 1957 otsikolla ”Voidaanko sosiaalimenojamme supistaa”. Kuusen ryhdyttyä suunnittelemaan kirjaa Sosiaalipoliittinen yhdistys kokosi hänen avukseen laajan asiantuntijatyöryhmän.^[2] 60-luvun sosiaalipolitiikka sai paljon ennakkojulkisuutta jo ennen ilmestymistään syksyllä 1961 ja siitä tuli välitön myyntimenestys. Teosta painettiin 14 500 kappaletta ja se herätti paljon mielenkiintoa myös akateemisten piirien ulkopuolella. Olavi Lindblomin mukaan ”jopa kansanedustajat lukivat sen”. Teoksen vastaanotto oli pääosin hyvin myönteinen.^[1]

60-luvun sosiaalipolitiikassa käänteentekevää oli sosiaalipolitiikan näkeminen posiitivisena mahdollisuutena, joka voisi edistää kansantalouden kasvua. Aiemmin se oli nähty lähinnä taloudellisena rasitteena yhteiskunnalle.^[1] Nojaten ruotsalaisen Gunnar Myrdalin kasautuvan kasvun teoriaan Kuusi esitti, että sosiaalipolitiikalla voitaisiin aktivoida työelämän ulkopuolista väestöä ja lisätä sen kulutusmahdollisuuksia, mikä edistäisi kasvua.^[2] Kuusen mukaan Suomen yhteiskuntapolitiikan tulisi pyrkiä kolmeen tavoitteeseen: kansalaisten parhaaseen, kansantulon kartuttamiseen ja kansantulon tasoittamiseen väestöryhmien kesken.^[1] Teoksen ensimmäisellä puoliskolla hän määritti sosiaalipolitiikan aseman Suomen talous- ja yhteiskuntapolitiikan kokonaisuudessa, jälkimmäisellä puoliskolla hän esitti konkreettisen sosiaalipoliittisen ohjelman, joka Suomessa tulisi tulonsiirtojen avulla toteuttaa seuraavan vuosikymmenen aikana.^[2] Jokaiselle vuodelle oli osoitettu jokin uusi edistysaskel: vuonna 1962 tulisi ottaa käyttöön työeläkejärjestelmä ja lapsiperheiden asumistuki, vuonna 1963 elatusapuennakot, vuonna 1964 paranneltu lapsilisäjärjestelmä, vuonna 1965 leskeneläkkeet, vuonna 1966 korvaukset sairauden aiheuttamista ansionmenetyksistä ja niin edelleen aina vuoteen 1970 asti.^[1]

Vaikka Kuusi ei esittänyt kirjassaan mitään teoreettisesti uutta, hän esitteli näkyvällä tavalla Suomessa siihen asti hyvin vähän tunnettuja yhteiskuntatieteiden uusia virtauksia.^[2] Teos kuului Suomessa kahden vuosikymmenen ajan sosiaalipolitiikan ja yhteiskuntatieteiden keskeisimpiin oppikirjoihin. Se käännettiin vuonna 1964 lyhennettynä englanniksi ja vuonna 1966 ruotsiksi. Kuusen esittämät ajatukset herättivät jonkin verran myös arvostelua aikalaisissa. Urpo Harva julkaisi 60-luvun sosiaalipolitiikan vastavedoksi vuonna 1964 pamfletin Ihminen hyvinvointivaltiossa ja myös Erik Allardt arvosteli Kuusen ihmiskäsitystä liian yksiviivaiseksi.^[1] Teoksensa ansiosta Pekka Kuusta on kutsuttu suomalaisen hyvinvointivaltion arkkitehdiksi, vaikka hänen ohjelmansa ei sellaisenaan toteutunutkaan.^[2] Myöhemmin on huomautettu, ettei Kuusi teosta kirjoittaessaan osannut ennakoida tulevaa nopeaa muutosta Suomen elinkeinorakenteessa, väestönkasvussa ja talouskasvussa, työmarkkinajärjestöjen vaikutusvallan kasvua tulopolitiikassa tai sukupuolten roolien muuttumista yhteiskunnassa.^[3]

Lähteet

↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f Joel Kuortti & Jukka-Pekka Pietiäinen: 100 merkittävää suomalaista tietokirjaa – Abckiriasta Mustaan orkideaan, s. 95–96. Paasilinna, Helsinki 2014.
↑ ^a ^b ^c ^d ^e Erkki Tuomioja: Kuusi, Pekka (1917 - 1989) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 6.9.2001 (päivitetty 10.3.2009). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
↑ Erkki Tuomioja: Pekka Kuusi 100 vuotta – juhlaesitelmä Ekosäätiö 5.10.2017. Viitattu 2.2.2019.