Elatusapu on maksu, jolla perheestä lähtenyt elatusvelvollinen aikuinen täyttää osuutensa perheen toimeentulosta. Elatusavun saaja on yleensä perheen alaikäinen lapsi. Maksun suuruus ja sen maksutapa voivat perustua kunnan sosiaalihuollon vahvistamaan sopimukseen tai tuomioistuimen antamaan tuomioon.
Lapsen elatusapu
Vanhemmilla on lakiin[1] perustuva velvollisuus vastata kykyjensä mukaan lapsen elatuksesta. Jos vanhempi ei muulla tavoin huolehdi lapsen elatuksesta tai jos lapsi ei pysyvästi asu kyseisen vanhemman luona, toinen vanhempi voidaan määrätä maksamaan lapselle elatusapua. Sen määrä ja suorittamistapa määritetään vanhempien tekemällä ja lastenvalvojan vahvistamalla sopimuksella tai tuomioistuimen antamalla tuomiolla.
Kun vanhempien elatuskykyä arvioidaan, otetaan huomioon heidän ikänsä, työkykynsä ja mahdollisuutensa osallistua ansiotyöhön. Sen lisäksi arvioidaan käytettävissä olevien varojen määrä ja heidän muut lakiin perustuvat elatusvastuunsa. Asiaan vaikuttavat myös lapsen oma kyky ja mahdollisuudet vastata itse elatuksestaan sekä muut seikat, jotka keventävät vanhemmille koituvia kustannuksia.lähde?
Jos muusta ei ole sovittu, elatusapu maksetaan kuukausittain etukäteen. Sopimukseen voidaan kirjata eri aikoina erilaisia summia ja muutoksia maksutahdissa. Tarvittaessa elatusavun maksaminen voidaan sopia myös kertamaksuksi. Tähän voidaan kuitenkin ryhtyä vain, jos menettely on vanhemman maksukykyyn nähden kohtuullinen. Oikeusministeriön työryhmä on laatinut ohjeen, jota voidaan käyttää apuna elatusavun koon määrittämisessä.lähde?
Jollei toisin ole sovittu tai määrätty, elatusavun maksuvelvollisuus päättyy, kun lapsi täyttää kahdeksantoista vuotta. Jos vanhempi laiminlyö elatusavun maksamisen, lapsella on oikeus saada elatustukea. Elatustuen maksaa Kansaneläkelaitos, mutta tuki pyritään perimään takaisin elatusvelvollisuutensa laiminlyöneeltä vanhemmalta. Täysimääräinen elatustuki on tällä hetkellä 167,01 e/kk. (1.1.2020).[2]
Entiselle puolisolle maksettava elatusapu
Puolisoilla on avioliiton aikana elatusvelvollisuus toisiaan kohtaan. Avioliiton aikainen elatusvelvollisuus lakkaa, kun lopullinen avioero astuu voimaan, ja sen jälkeen entisillä puolisoilla on Suomessa pääsääntöisesti itse vastuu omasta elatuksestaan. Avioerotilanteessa tuomioistuin voi kuitenkin velvoittaa puolison maksamaan elatusapua toiselle puolisolle, jos tämän katsotaan tarvitsevan sitä kykyjensä ja muiden asiaan vaikuttavien seikkojen vuoksi. Tämä on nykyisin kuitenkin hyvin harvinaista Suomessa.[3]
Entisen puolison elatusapu voidaan vahvistaa maksettavaksi joko toistaiseksi tai päättymään tietyn määräajan kuluttua. Elatusapu voidaan myös sopia maksettavaksi kertasummana, jos elatusvelvollisen varallisuusolot ja muut seikat antavat siihen aihetta. Oikeus määräajoin maksettavaan elatusapuun päättyy, jos elatusapuun oikeutettu menee uuteen avioliittoon.lähde?
Korkein oikeus antoi tammikuussa 2010 ennakkopäätöksen KKO 2010:3, jossa oli kysymys ulkomaalaissyntyisen, heikosti suomen kieltä taitavan ja ammattikoulutusta vailla olevan puolison oikeudesta elatusapuun noin kymmenen vuotta kestäneen avioliiton päättymisen jälkeen. Korkein oikeus katsoi äänestyksen jälkeen, että tapauksessa oli edellytykset määrätä aviomies maksamaan elatusapua entiselle vaimolleen kolmen vuoden ajan avioeron jälkeen.[4]
Kansainvälinen elatusapu
New Yorkissa solmittiin 1956 elatusavun perimistä ulkomailla säätelevä yleissopimus. Sen perusteella toisen maan tuomioistuimen päätös voidaan panna täytäntöön edunsaajan kotivaltiossa.[5]lähde tarkemmin? Valtiot ovat laatineet kahdenvälisiä elatusapujen perintää koskevia sopimuksia. Tilanteessa, jossa asianosaisen kotimaa ei ole tunnustanut yleissopimuksia eikä valtiosopimuksia, hänen kotimaansa pitää tunnustaa erikseen elatusapupäätös, jotta se saa lainvoiman.[6]
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
