Åke Rudolf Wihtol (24. helmikuuta 1924 Helsinki^[1] – 7. lokakuuta 2002^[2]) oli Suomen ulkoasiainministeriön valtiosihteeri vuodesta 1985 eläkkeelle siirtymiseensä vuonna 1991 asti. Hän teki mittavan uran ulkoasiainhallinnossa sekä Suomessa että ulkomailla.^[3]

Åke Wihtolin vanhemmat olivat everstiluutnantti Harry Wihtol ja opettaja Maria Saarinen.^[1] Wihtol valmistui ylioppilaaksi vuonna 1942, suoritti ylemmän oikeustutkinnon 1948 ja diplomiekonomin tutkinnon Svenska handelshögskolanista 1950. Hän työskenteli aluksi perheyrityksen ja muun liike-elämän palveluksessa, mutta siirtyi vuonna 1950 Suomen Hampurin-konsulaatin sihteeriksi, mistä alkoi hänen uransa ulkoasiainhallinnossa.^[1][2] Wihtol oli ulkoministeriön jaostosihteeri vuosina 1957–1960, lähetystösihteeri Washingtonissa 1961–1963 ja Brysselissä 1963–1965, ulkoministeriön kauppapoliittisen osaston apulaispäällikkö 1965–1968, suurlähettiläs Tokiossa ja samalla Manilassa 1968–1971, ulkoministeriön poliittisen osaston apulaispäällikkö 1971–1972, kehitysyhteistyöosaston päällikkö 1972–1975, suurlähettiläs Brysselissä 1975–1981, kauppapoliittisten kysymysten alivaltiosihteeri 1981–1985 ja valtiosihteeri vuodesta 1985.^[4][1] Wihtol hoiti Brysselin-lähettiläskautenaan myös Suomen suhteita Euroopan yhteisöön (EY) ja vaikutti myöhemmin siihen, että Suomi perusti vuonna 1985 pysyvän EY-edustuston. Wihtol sai vuonna 1963 lähetystöneuvoksen ja vuonna 1971 ulkoasiainneuvoksen arvonimen.^[2]

Eläkevuosinaan 1990-luvulla Wihtol johti komiteaa, joka etsi Suomesta yhdysvaltalaisille aseyhtiöille vastaostoja Suomen Hornet-kaupoille. Hän oli myös konsulttina avustamassa Viron ulkoministeriön uudelleenperustamista. Wihtol julkaisi vuonna 1999 muistelmateoksen Diplomaatti, minäkö?.^[2]