Magyar sijoittui Münchenin 1972 olympialaisten telinevoimistelun joukkuekilpailussa kahdeksanneksi ja pistein 109,200 henkilökohtaisessa moniottelussa 29:nneksi. Hän oli unkarilaisjoukkueen toiseksi paras voimistelija. Montréalin 1976 olympialaisiin tullessaan hän oli hevosvoimistelun hallitseva maailman- ja Euroopan-mestari, ja nyt hän voitti hevosella myös olympiakultaa pistein 19,700. Joukkuekilpailussa hän saavutti neljännen sijan, kun Unkari hävisi vain 0,2 pisteellä Itä-Saksalle. Hypyssä hän oli viides 19,150 pisteellä ja moniottelussa jälleen toiseksi parhaana unkarilaisena yhdeksäs 113,425 pisteellä. Moskovan 1980 olympialaisissa Magyar voitti hevosella kultaa 19,925 pisteellä. Joukkuekilpailussa hän saavutti pronssia ja moniottelussa hän oli parhaana unkarilaisena yhdeksäs 115,225 pisteellä.
Magyar voitti hevosella maailmanmestaruuden kolmissa peräkkäisissä MM-kilpailuissa: Varnassa 1974, Strasbourgissa 1978 ja Fort Worthissa 1979.[1] Myös Euroopan-mestaruuden hän voitti hevosella kolmissa peräkkäisissä kisoissa: Grenoblessa 1973, Bernissä 1975 ja Vilnassa 1977.[1] Hänen paras moniottelun arvokisasijoituksensa oli neljäs sija EM-kisoissa 1975.[2]
Urheilu-uransa jälkeen Magyar on toiminut muun muassa Unkarin Olympiakomitean varapuheenjohtajana ja siviilipuolella eläinlääkärinä.[2]
Lähteet
Kluge, Volker: Olympische Sommerspiele, die Chronik III, s. 311, 532–534, 634, 753–754. Sportverlag, 2000. ISBN 3-328-00741-5(saksaksi)
