Yöjuna on VR:n Suomessa liikennöimä matkustajajunatyyppi. Yöjunat lähtevät matkaan illalla ja saapuvat pääteasemalleen seuraavana aamuna. Suomessa yöjunia liikennöidään nykyisin Helsingistä Kolariin, Rovaniemelle ja Kemijärvelle. Yöjunien aikataulut ovat yleensä varsin löysiä ja matka-aika on päiväjunia pidempi. Liian vähäisen kiskojarrujen määrän vuoksi yöjunien suurin sallittu nopeus on 140 km/h. Yöjunien keskinopeus jää myös muuta junaliikennettä hitaammaksi. Yksiraiteisilla rataosilla yöjunat joutuvat päästämään nopeampia junia, kuten InterCity-, Pendolino- ja kiitotavarajunia ohitseen sekä väistämään vastaantulevaa liikennettä.

Ennen vuotta 1876 kaikki Suomen matkustajajunat olivat päiväjunia. Helmikuussa 1876 kamarijunkkari Fridolf Rafael von Haartman esitti Valtionrautateiden päällikölle yöjunaliikenteen aloittamista Helsingin ja Pietarin välille sekä anoi lupaa liittää yöjuniin makuuvaunuja.^[1] Hän huolehti makuuvaunuista ja peri niiden matkustajilta erillisen maksun. Helsinki–Pietari-yöjunaliikenne päästiin aloittamaan kesäkuun alussa, ja ensimmäinen von Haartmanin tilaamista makuuvaunuista kulki väliä 16. elokuuta 1876. von Haartmanin perustama Sofkupéaktiebolag-yhtiö omisti vaunut. Vaunuissa oli 5 hyttiä ja 16 makuupaikkaa.^[1]

Vuonna 1889 Helsinki–Pietari-yöjunat alkoivat kulkea päivittäin ja ympäri vuoden. Ne pysähtyivät joka asemalla. Vuonna 1897 niistä tehtiin ”läpikulkujuna”-nimisiä, ja ne pysähtyivät Helsingin ja Viipurin välillä vain kahdeksalla asemalla sekä Viipurin ja Pietarin välillä lähes joka asemalla. SVR aloitti oman makuuvaunuliikenteensä vuonna 1898, ja seuraavana vuonna von Haartman myi yhtiönsä ja sen makuuvaunut SVR:lle. Valtionrautatiet osti ne itselleen samana vuonna.^[1] Toinen yksityinen yhtiö, Compagnie Internationale des Wagons-Lits, liikennöi myös Helsinki–Pietari-väliä vuodesta 1912 lähtien.^[2] Yhtiö kuitenkin luopui makuuvaunuistaan vuonna 1919.^[3]

Suomen Valtionrautateiden ensimmäinen yöjuna sen omilla makuuvaunuilla kulki Helsingistä Nikolainkaupunkiin (nyk. Vaasa) vuodesta 1898 lähtien. Matka kesti noin 16 tuntia. Samana vuonna Helsinki–Pietari-yöjunan matka kesti 11–13 tuntia. Vuonna 1900 alettiin liikennöidä Helsinki–Kuopio-yöjunaa, vuonna 1901 Turku–Pietari, vuonna 1903 Pietari–Kuopio (tai mahdollisesti Iisalmeen asti), vuonna 1905 Helsinki–Tornio, vuonna 1907 Kotka–Kouvola ja vuonna 1909 Helsinki–Elisenvaara, jolloin linjoja oli kahdeksan. Suomen sisällissodan jälkeen kesällä 1918 ainoat yöjunat olivat Helsinki–Rajajoki ja Helsinki–Vaasa, syyskaudella määrä saatiin nostettua viiteen. Vuonna 1929 yöjunalinjoja oli jo 19. Kesällä 1939 Suomessa liikennöi 22 yöjunaa sekä kansainvälinen Helsinki–Leningrad-yöjuna. Sotien jälkeen yöjunien määrää lisättiin taas ja vuonna 1955 Suomen yöjunalinjojen määrä oli suurimmillaan: 25 linjaa.^[2]

Teräskoriset CEmt-vaunut tulivat liikenteeseen vuonna 1970 ja syrjäyttivät puukoriset makuuvaunut 1970-luvun loppuun mennessä. Oikoratojen valmistuminen johti yöjunien karsimiseen. 1970-luvulla kysynnän vaihtelu alkoi vaikuttaa yöjunatarjontaan: siihen asti kaikki yöjunalinjat olivat kulkeneet päivittäin, nyt tarjontaa lisättiin ruuhkaisille päiville ja vähennettiin hiljaisille. Kun matkustajamäärä väheni tarpeeksi, linja lakkautettiin kokonaan. 1990-luvun alussa kotimaan yöjunalinjoja oli 17 ja 1990-luvun lopussa 13. 2000-vuosikymmenellä lopetettiin kaikki muut kotimaan yöjunat kuin ne, jotka kulkivat Oulun pohjoispuolelle. Helsinki–Kuopio-yöjuna oli liikennöinyt yli sata vuotta, ja se oli Suomen pisimpään liikennöity kotimaan yöjuna, kun se vuonna 2000 lakkautettiin. Myös Helsinki–Kemijärvi-yöjuna lakkautettiin vuonna 2006, mutta asiasta käytiin pitkä kiista ja puolitoista vuotta myöhemmin linja palautettiin. Tämän jälkeen Suomessa oli viisi kotimaan yöjunaa: Helsinki–Rovaniemi, Turku–Rovaniemi, Helsinki–Kolari, Turku–Kolari ja Helsinki–Kemijärvi. Turku–Kolari-yöjuna lakkautettiin 2010-luvulla.^[2]

Suomessa yöjunien kalusto koostuu pääosin makuuvaunuista, mutta niissä on tämän lisäksi myös ravintolavaunu, matkatavaravaunu ja päivävaunu.^[4] Yöjunissa voi matkustaa istumapaikalla tai makuupaikalla. Makuupaikan saa kahden tai kolmen hengen hytistä. Vuodesta 2020 lähtien yöjunassa ei voi varata vain yhtä makuupaikkaa, vaan matkustajan täytyy ostaa koko hytti omaan käyttöönsä.^[5] Lemmikkihytissä voi matkustaa myös lemmikin kanssa mikäli hytti on varattu omaan käyttöön.^[6] Päivävaunuista löytyy myös lemmikkiosasto. Tilaa vieviä tavaroita voi yöjunassa kuljettaa matkatavaratilassa.^[7] Kaikissa yöjunissa on ravintolavaunu, joka aukeaa viimeistään junan lähtiessä ja on avoinna pitkälle yöhön asti.^[4]

Nykyisin Suomen yöjunissa käytetään enimmäkseen kaksikerroksisia Edm-sarjan makuuvaunuja. Kolarin yöjunissa sekä sesonkiaikana liikennöivissä yöjunissa saattaa olla myös vanhempia, ns. sinisiin vaunuihin kuuluvia CEmt-sarjan makuuvaunuja.

Yöjunissa on myös autonkuljetusvaunuja. Ne liitetään Helsingistä lähteviin yöjuniin Pasilan autojuna-asemalla. Autojuna-aseman lisäksi autonkuormauspaikkoja on Suomessa Turun, Tampereen, Oulun, Kolarin, Rovaniemen ja Kemijärven asemilla.^[8] Autonkuljetusvaunuina käytetään joko Gd-sarjan vaunuja tai vanhempia Gfot-sarjan vaunuja.

Aikataulukaudella 29.7.2024–26.10.2024 kulussa ovat seuraavat yöjunavuorot:^[9]

Kaikkia yöjunavuoroja ei ajeta päivittäin. Yöjunien yhteytenä kulkee myös vuoropari PYO 933/PYO 904 välillä Turun satama–Tampere,^[10] jossa käytetään yöjunien tapaan myöskin makuuvaunuja.

Suomen ja Venäjän välisessä yhdysliikenteessä kulki myös yöjuna Tolstoi (P 31/P 32) Helsingistä Moskovaan. Yhteys on ollut tauolla koronaviruspandemian takia 18. maaliskuuta 2020 lähtien^[11]. Maaliskuussa 2022 VR päätti luopua yhteydenpidosta RŽD:n kanssa, kun Venäjä aloitti hyökkäyksen Ukrainaan.^[12]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta makuuvaunut Suomessa Wikimedia Commonsissa