Yttergrundin majakka

Yttergrundin majakka

Yttergrundin majakka ja henkilökunnan rakennuksia vanhassa valokuvassa.

Sijainti
Södra Yttergrund, Kristiinankaupunki
Suomi
Vesistö
Arkkitehtuuri
Suunnittelija
Korkeus
41 m
Materiaali
teräslevy (d)View and modify data on Wikidata
Värit
Osa kohdetta
Yttergrundin majakka- ja luotsiyhdyskunta (d)View and modify data on Wikidata
Historia
Valmistunut
Automatisoitu
Varustus
Valon korkeus
43,6 m
Valonkanto
30,6 km
Valon ominaisuudet
LFl(3) W 30sView and modify data on Wikidata
Tunnisteet
ARLHS
Admiralty
C4348View and modify data on Wikidata
List of Lights
MarineTraffic
NGA
116-17616View and modify data on Wikidata
Kartta
Koordinaatit

Yttergrundin majakka on Selkämerellä Siipyyn niemen ja Kristiinankaupungin edustalla, Yttergrundin saarella sijaitseva majakka. Se on valmistunut 1892, ja 41 metrin korkuinen majakkatorni on nykyisin Suomen toiseksi korkein majakka. Valmistuessaan majakka oli Pohjoismaiden korkein[1]. Majakan rinnalla sijaitsevat samaan aikaan valmistuneet puiset majakanvartijoiden asuinrakennukset.

Vuonna 1880 Yttergrundille päätettiin rakentaa valomajakka helpottamaan navigointia. Tuolloin Selkämeren rannikolla Porin ja Kaskisten välillä oli 50 meripeninkulman pituinen kaistale, jolla ei ollut ainoatakaan loistoa tai majakkaa. Rakennustyöt annettiin helsinkiläiselle Kone- ja Siltarakennus -yhtiölle. Ylöspäin kapeneva majakkatorni rakennettiin kokonaan muotoonleikatuista metallilevyistä yhtiön verstaan pihalle Sörnäisissä vuonna 1891, jonka jälkeen Luotsilaitoksen tarkastajat tarkastivat ja hyväksyivät tornirakenteet. Osat numeroitiin ja torni siirrettiin osina Yttergrundin saarelle.

Saaren korkeimmalle kohdalle muuratun ja pultatun majakkatornin kivijalan ympärysmitaksi tuli 31 metriä. Kivijalan päälle kiinnitettiin peruskallioon asti poratut tornin tukirangan pystypalkkien kymmensenttiset kiilapultit, ja tornin seitsenmilliset seinälevyt niitattiin tukirankoihin. Tornissa on kymmenen välikerrosta ja kierreportaissa 230 askelmaa. Tornin rakenne herätti kiinnostusta myös ulkomailla, ja sen piirustukset olivat esillä Suomen suuriruhtinaskunnan osastolla vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttelyssä.

Valolaitteeksi majakkaan hankittiin Pohjoismaissa ainutlaatuiset Fresnelin järjestelmän mukaiset valolaitteet, joissa petrooliliekkiä ympäröi kaksi päällekkäistä linssistöä. Linssistöistä molempia käytettiin huonossa säässä. Alun perin majakan valon kantomatka oli 14 meripeninkulmaa eli 26 kilometriä.[1]

Majakan petroolikäyttöinen valolaite muutettiin myöhemmin kaasukäyttöiseksi. Vuonna 1963 majakka automatisoitiin ja sen miehitys lopetettiin. Majakan kaasuvarastot ovat niin suuret, että ne riittävät vuodeksi kerrallaan.[1]

Kansainvälinen majakka- ja majakkalaivaviikonloppu

Kansainväliseen majakka- ja majakkalaivaviikonloppuun on osallistuttu Yttergrundin majakalta 2001-2007, jolloin amatööriradioasemaa on ylläpitänyt Lapuan Radiokerho, OH6AC, ja 2011-2012 Pekka Ritamäki, OH3GDO. Majakka- ja majakkalaivaviikonloppuna 19.8. kello 03:00 EEST - 21.8.2017 kello 03:00 EEST välisenä aikana Pekka Ritamäki, OH3GDO, avustajinaan Mikko Lusa OH3KR sekä Martti Lipasti, OH6MYZ, menevät Yttergrundin majakalle. [2]

Lähteet

  1. a b c d e f Laurell, Seppo: Suomen majakat, s. 141-143. Kustannusosakeyhtiö Nemo ja Merenkulkulaitos, 2001. ISBN 952-5180-21-2
  2. https://illw.net/index.php/entrants-list-2017 (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla