Yläneen kartano eli Vanhakartano on keskiajalta lähtien tunnettu kartano entisessä Yläneen kunnassa Pöytyällä. Suurin osa Yläneen alueesta on ollut kartanon alusmaita.
Vuosisatojen kuluessa kartano on ollut useiden tunnettujen aatelissukujen, kuten Fleming-, Creutz-, Lybecker- ja Jägerhorn af Spurila-suvun omistuksessa.
Yläneen kartanon maat olivat 1800-luvun alussa noin 25 000 hehtaaria. Puolet kartanosta myytiin Isac Reinhold Salbergille V.1811 hän myi sen pojalleen Carl Reinhold Sahlbergille. Sahlbergien osaa alettiin kutsua Yläneen Uusikartanoksi ja toista osaa Vanhakartanoksi.
EuralainenFrans Fredrik Björni osti 14. toukokuuta 1890 Yläneen kartanon Uusikartanon leskirouva Walter Reinhold Sahlbergin perikunnalta.[1] Björni osti 10. elokuuta 1892 Yläneen kartanon Vanhakartanon irtaimistoineen sen viimeiseltä aatelissäätyiseltä omistajalta nimituomari (varatuomari) Reinhold Ernst Petter Jägerhornilta.[2]
Björni myi 8. huhtikuuta 1905 Vanhakartanon irtaimistoineen vanhimmalle pojalleen Onni Björnille (myöhemmin Rantasalo).[3] Uudenkartanon hän myi 24. toukokuuta 1913 nuorimmalle pojalleen Sulholle.[4]
Vuodesta 1905 lähtien kartanon omisti maanviljelysneuvos, kansanedustaja Onni Rantasalo (1884–1977), jonka suvulla kartano on edelleen[5].
Kartanon puinen, kaksikerroksinen päärakennus on 1790-luvulta. Pihamaata rajaavat siipirakennukset ovat 1600-luvulta. 1930-luvun lopulla löytyi kartanon restaurointitöiden yhteydessä kartanon suuren salin katosta suuri 8 x 9 metrin kokoinen raamatullisaiheinen paholaisen kytkemistä esittänyt öljyvärimaalaus, joka oli peräisin 1600-luvulta.[6]
↑ abPihlava, Jorma: Suureen urakkaan aletaan hakea taustavoimia ja rahaa: Vanhankartanon rakennukset vaativat pikaista kunnostusta. Turun Sanomat, 10.12.2010, 106. vsk, nro 339, s. 11.