White Australia oli Australiassa noudatettu rasistinen politiikka, jolla pyrittiin rajoittamaan muiden kuin valkoisten maahanmuuttoa. Lainsäädännössä siihen kuului ryhmä toisen maailmansodan jälkeen kumottuja Australiassa voimassa olleita lakeja. White Australia -politiikkaa harjoitettiin 1901–1973, joskin sitä alettiin karsia jo vuonna 1949.^[1]

White Australia -politiikan historia jakaantuu kolmeen vaiheeseen. Sen juuret juontuvat vuoteen 1851, kun Australian kultavarantojen löytymisen jälkeen maa sai runsaasti maahanmuuttajia Kiinasta. Samaan aikaan Queenslandin puuvilla- ja sokeriruokoteollisuus paikkasi huutavaa työvoimapulaansa rekrytoimalla arviolta 62 000 työläistä Melanesian saarilta. Maahanmuuttokehitys edisti rasistista politiikkaa, joka lainsäädännössä aluksi ilmeni vuonna 1901 säädettyinä Immigration Restriction Act ja Pacific Island Labourers Act -lakeina ja josta kehittyi liittovaltiollinen White Australia -politiikka.

Vuodesta 1901 toiseen maailmansotaan politiikkaa kehitettiin ja vahvistettiin monilta osin. Yksi sen pääpiirteistä oli brittiläisten maahanmuuttajien suosiminen muiden kustannuksella. Politiikasta luovuttiin asteittain toisen maailmansodan jälkeen, ensin edistämällä ei-brittiläistä ja myöhemmin ei-valkoista maahanmuuttoa. Vuosien 1949 ja 1966 välillä Robert Menziesin ja Harold Holtin hallitukset lopettivat politiikan toteuttamisen käytännössä. Vuonna 1973 Gough Whitlamin hallitus hyväksyi lait, jotka poistivat rodun merkityksen maahanmuutossa. Vuonna 1975 Whitlamin hallitus hyväksyi Racial Discrimination Act -lain, joka kriminalisoi rotupohjaisen valintakriteeristön.